Kuusamon yhteismetsä ja lannoitejätti Yara ovat perustaneet ainutlaatuisen metsälannoituskokeen.
Luoman palstalla itärajan tuntumassa on 15 hehtaarin koealue, jossa on kokeiltu erilaisia lannoitteita ja lannoitusmääriä noin 30-vuotiaassa männikössä.
Ainutlaatuisen asetelmasta tekee se, että koealat ovat noin hehtaarin kokoisia ruutuja. Ylipäänsä Pohjois-Suomessa lannoituskokeita on tehty vähän.
Lannoituksen vaikutusta on mahdollisuus seurata pitkään, sillä se ei ole sidottu minkään tutkimusprojektin rahoitukseen.
"Kuusamon yhteismetsä on pysyvät toimija, joten koeruudut säilyvät koko metsän kiertoajan", toiminnanjohtaja Jarmo Korhonen lupaa.
Viime vuoden kesällä lannoitettujen koealojen neulasnäytteistä selviää jo nyt, että lannoitus on vauhdittanut latvuston kasvua ja elinvoimaisuutta. Typpi ja boori ovat siirtyneet lannoitteista neulasiin.
Tuuheimmat ja tummimman vihreät neulaset ovat booripitoisella metsäsalpietarilla lannoitetuissa koeruuduissa.
Ruuduilla tutkittiin myös booripitoista typpi-fosforilannoitetta sekä pelkkää typpilannoitetta ja niiden eri käyttömääriä.
Joukossa on myös niin sanottuja kontrolliruutuja, joilla ei ole tehty lannoituksia lainkaan.
Typpi on kangasmailla tärkein ravinne kasvun lisäämisessä. Booripitoisella lannoitteella varmistetaan terve kasvu .
"Lannoituksella kasvatetaan latvuston kokoa ja siten yhteyttämispinta-alaa", toteaa Yara Suomen myyntipäällikkö Samuli Kallio.
Puuston paksuuskasvussa lannoitus näkyy vasta muutaman vuoden kuluttua.
Koealueen metsässä on tehty viime vuonna ensimmäinen harvennus.
Korhosen mukaan lannoituksen vaste on paras 3–5 vuotta ensiharvennuksen jälkeen tehtynä. Puuston kannattaa antaa toipua harvennuksesta ennen lannoitusta. Myös hakkuutähteet lannoittavat.
Kangasmetsissä yksi lannoituskerta lisää kasvua noin 15 kuutiota hehtaaria kohti eli noin kolmanneksen verran kasvupaikan mukaan.
Männikössä lannoitus vaikuttaa noin kuusi ja kuusikossa kahdeksan vuotta.
Korhosen mukaan seuraavan kerran lannoitetaan aikaisintaan seuraavan harvennuksen jälkeen.
Yksi lannoituskerta sitoo noin 10 000 kiloa hiilidioksidia hehtaaria kohti.
Kun lannoitetaan yhdestä kahteen metsähehtaaria, lisääntynyt hiilensidonta vastaa yhden suomalaisen ihmisen tuottamaa keskimääräistä hiilijalanjälkeä vuodessa, Kallio sanoo.
Laskelmassa ovat mukana lannoitteiden valmistuksen, kuljetuksen ja levityksen aiheuttamat päästöt.
Kuusamolaisen Pölkyn sahan metsäpäällikkö Hannu Virranniemi ei osaa sanoa, onko lannoitus sahauksen kannalta uhka vai mahdollisuus.
"Lannoitus on siinä mielessä hyvä asia, että se lisää kasvua. Pohjoisen metsissä järeä puusto on pääosin suojelumetsissä", hän toteaa.
Virranniemen mukaan Koillismaalla puun keskikoko pienenee koko ajan.
"Toisaalta on vaikea sanoa, miten lannoitus vaikuttaa puun lujuusominaisuuksiin, kun vuosikasvut ovat entistä isompia."
Liiallinen lannoitus lisää oksien kokoa, hän muistuttaa.
Korhosen mukaan kenttäkokeilla halutaan selvittää lannoituksen vaikutus pohjoisissa olosuhteissa ennen kuin lannoitusmääriä mahdollisesti lisätään.
Hän korostaa, että huonolaatuista männikköä ei kannata lannoittaa. Sen sijaan lannoituskohteiksi valitaan puustoa, jonka oksakulma ja runkomuoto on mahdollisimman suora.
Myöskään kaikkein viljavimpia alueita ei kannata lannoittaa.
"Tavoite on saada oksatonta lautaa mahdollisimman paljon", Korhonen kiteyttää.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
