Pienet startupit eivät riitä nostamaan Suomea lamasta, mutta on yksi ala, jolle Suomi pystyisi synnyttämään uuden Nokian
Suomi on pieni maa, josta on vaikea löytää riittävästi riskipääomaa uusien teollisuudenalojen perustamista varten, Risto Isomäki kirjoittaa kolumnissaan.
On ainakin yksi ala, jolle Suomi pystyisi edelleen synnyttämään yhden maailman suurimmista yrityksistä, jos Suomen ja Ruotsin valtiot, EU ja eräät yksityiset yrityksemme liittoutuisivat jonkun suuren aasialaisen autojen valmistajan kanssa, kirjoittaa Risto Isomkäki. Kuva: Kari Salonen30.6.202617:30
Suomi oli vielä hetki sitten maapallon menestyneimpiä kansakuntia. Nyt kaikki näyttää äkkiä kovin toisenlaiselta. Suomen talous ei ole käytännössä kasvanut vuoden 2007 jälkeen. Työttömyytemme on Euroopan korkein ja velkaantumisaste yksi suurimmista. Mikä muuttui?
Suomi on pieni maa, josta on vaikea löytää riittävästi riskipääomaa uusien teollisuudenalojen perustamista varten. Suomen lyhytaikainen menestystarina Nokiasta Tampellaan ja Rautaruukkiin perustui teollistamispolitiikkaan eli valtion ja yksityisen pääoman yhteistyöhön. Valtio jakoi riskit yksityisen pääoman kanssa, investoi uusien teollisuudenalojen perustamiseen ja myi sitten vähitellen omia osuuksiaan menestyneistä yrityksistä.
EU:n perussopimukset laadittiin Neuvostoliiton romahdusta seuranneen markkinafundamentalistisen euforian huipulla. Ne kielsivät teollistamispolitiikan kokonaan noin 30 vuoden ajaksi, samaan aikaan, kun Kiina ja muut Aasian isot maat rakensivat omia kansantalouksiaan juuri vanhanaikaisen, ”kekkoslaisen” talouspolitiikan keinoin. Ne nostivat teollisen massatuotannon standardit vielä ratkaisevasti aiempaa korkeammalle tasolle ja ottivat pikavauhtia haltuunsa yhä uusien alojen johtoasemat.
Tarvitsisimme mieluummin ainakin yhden yrityksen, joka tahkoaisi ei sataa miljoonaa yhden kerran vaan sadan miljardin liikevaihdon per vuosi.
Suomessa on puhuttu siitä, että taloutemme voisi nousta uuteen kukoistukseen sadan uuden ”kentaurin” eli sadan miljoonan arvoiseksi kasvaneen yhtiön avulla. Suomi tuottaa edelleen suhteessa väkilukuun nähden enemmän innovaatioita kuin mikään muu maa, mutta uudet yritykset myydään yleensä viimeistään juuri kentaurivaiheessa.
Sata miljoonaa kertarysäyksenä on iso raha yksityiselle ihmiselle, mutta koko kansantalouden kannalta sillä ei ole mitään merkitystä. Jos haluamme, ettei Suomi muutu jälleen kehitysmaaksi, tarvitsisimme mieluummin ainakin yhden yrityksen, joka tahkoaisi ei sataa miljoonaa yhden kerran vaan sadan miljardin liikevaihdon per vuosi.
Toisin sanoen uuden Nokian. Sellaista ei vain voi näin pienessä maassa syntyä ilman valtion isoa panosta. Työttömätkään eivät sellaista pysty luomaan, vaikka heidän tukensa leikattaisiin miten pieneksi.
On ainakin yksi ala, jolle Suomi pystyisi edelleen synnyttämään yhden maailman suurimmista yrityksistä, jos Suomen ja Ruotsin valtiot, EU ja eräät yksityiset yrityksemme liittoutuisivat jonkun suuren aasialaisen autojen valmistajan kanssa.
Suomalais-ruotsalainen Stora Enso on ainoa yhtiö maailmassa, joka osaisi valmistaa autojen korit ja suuren osan muista osista puupohjaisista hiilikuiduista. Suomalaisella Broadbit Batteriesilla on puolestaan edelleen maailman paras natriumakku.
Nämä kaksi tekniikkaa mahdollistaisivat yhdessä ratkaisevasti aiempaa kevyempien, pidemmälle yhdellä latauksella kulkevien ja nykyistä halvempien sähköautojen tuottamisen miljardeille kotitalouksille. Suomalaiselle puulle olisi vaikea keksiä jalompaa käyttöä.
Robin Wengin, CATL:in ja kiinalaisten gigafactoryjen mittakaavan ja hintatason saavuttaminen ei vain nykymaailmassa enää ihan onnistu pelkästään pienten tai keskisuurien pohjoismaisen yhtiöiden omin voimin.
Joko sinulle tulee MT:n metsäuutiskirje? Saat ajankohtaisia uutisia sähköpostiisi kerran viikossa tilaamalla maksuttoman metsäuutiskirjeen.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
