Jatkuva kasvatus onnistuu kuusella vain lyhyen aikaa

Metsälain muutos mahdollistaa metsän kasvattamisen eri-ikäisrakenteisena. Eri-ikäisrakenteista metsää hoidetaan poimintahakkuilla, yläharvennuksilla ja pienaukkohakkuilla.

Etelä-Suomessa eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatukseen tähtäävät hakkuut sopivat kuuselle, joka sietää nuorena suurempien puiden varjostusta. Ongelmana on maannousema ja usean peräkkäisen sukupolven kasvatus.

”Jos kuusikkoa vaivaa maannousema, sitä ei yläharvennuksilla saa pois. Ainoa vaihtoehto on kaataa kuusikko, kulottaa maa ja kasvattaa välissä yksi sukupolvi koivua”, sanoo emeritusprofessori Matti Leikola.

”Kuusi tunkee itsestään koivikon alle. Se helpottaa seuraavaa uudistamista.”

Jos kuusia kasvattaa usean sukupolven peräkkäin, niiden alle muodostuu kunttakerros, joka estää uudistumisen.

”Toisen ja kolmannen sukupolven kuusikoissa on kaikenlaista kremppaa. Niiden kasvu on ilotonta.”

Männyn yläharvennukset onnistuvat karuilla kankailla ja rämeillä. Etenkin Pohjois-Suomen harvat männiköt sietävät suurimpien puiden poistoa.

”Pohjoissuomalaisessa männikössä voi karuilla kasvupaikoilla kasvaa jopa kuusi sukupolvea samaan aikaan. Männyt kasvavat niin harvassa, että uudistuminen onnistuu”, Leikola sanoo.

Myös isovarpuisilla rämeillä männikkö on harvaa. Siellä harvennuksella voidaan poistaa suurimmat puut.

”Männikön yläharvennuksissa kannattaa ottaa huomioon, että pisimmät männyt tuottavat eniten siementä. Kuusilla siementä saa toisesta latvuskerroksesta.”

Männikön muuttaminen yläharvennuksilla kuusikoksi ei välttämättä ole hyvä idea. Kuusi saattaa tunkea männyn alle, mutta sen saaminen kunnon kasvuun on toinen juttu.

Koivulle yläharvennus ja jatkuva kasvatus ei Leikolan mukaan sovi ollenkaan. Se on pioneeripuu, joka valtaa avoimia kasvupaikkoja.

Uuden metsälain hyväksymän jatkuvan kasvatuksen kannattavuudesta ei ole tarkkaa tietoa. Leikola arvelee, että lakimuutoksen taustalla on ihmisten halu välttää avohakkuita.

”Osa ihmisistä haluaa säilyttää metsän olemuksen muuttumattomana. Taustalla vaikuttaa 20- ja 30-luvun Saksassa syntynyt ajatus ikuisesta metsästä.”

Leikola muistuttaa, että metsän kuutiotuotos on kiinni puuston määrästä. Jatkuvaan peitteisenä kasvatukseen kuuluu kuusikon hakkaaminen hyvin harvaksi.

”Harvennus vähentää tuotosta. Kantorahaa suurten puiden poisto kerryttää, mutta sen jälkeen kuutiotuotoksen kasvua saa odottaa melkoisen ajan.”

Kantorahan suuruuteen vaikuttaa myös korjuun kalleus. Metsäyhtiöt arvelevat, että poimintahakkuilla tukin kantoraha jää noin kymmenen euroa matalammaksi mitä avohakkuulla.

JARMO PALOKALLIO

Toisen ja

kolmannen

sukupolven

kuusikoissa on

kaikenlaista

kremppaa. Niiden kasvu on ilotonta.«

Avaa artikkelin PDF