Ruokavirasto tutkii jokirapuja rapuruton varalta – näytteitä pyydetään epänormaalisti käyttäytyvistä tai kuorivaurioisista yksilöistä

Sairaan ravun tunnistaa esimerkiksi epänormaalista käytöksestä tai pigmenttivirheistä.  Kuva: Jaana Kankaanpää

Rapuruton esiintyminen vesistössä sekä sen akuutissa että piilevässä muodossa on hyvä tunnistaa sen leviämisen estämiseksi.

Ruokavirasto tutkii maksutta kaikki luonnonvaraisten rapujen tautinäytteet. Ruokavirasto toivookin näytteitä jokiravuista, joilla epäillään rapuruttoa.

Rapuruton aiheuttamia käytösmuutoksia voivat olla liikkuminen päiväsaikaan, runsas kuoren rapsuttelu tai erilaiset halvausoireet. Näin oireilevat ravut ovat jo lähellä kuolemaa, joten ne kannattaa ottaa kiinni ja olla yhteydessä Ruokavirastoon.

Rapuruttoa aiheuttava sienen kaltainen loinen elää ravun kuoressa. Ruokaviraston tiedotteessa kerrotaan, että tautia kantavilla ravuilla esiintyy usein kuoressa ruskeita, pigmentoituneita alueita tai niiltä voi puuttua raajoja. Nopeasti kehittyvässä tautimuodossa kuoreen ei ehdi tulla muutoksia, vaan rapu kuolee jo ennen näkyviä muutoksia.

Myös kuolleen ravun voi tutkituttaa, mutta tällainen rapu kannattaa heti poimia talteen esimerkiksi pakastimeen pilaantumisen estämiseksi. Raputautitutkimukset tehdään Ruokaviraston Kuopion toimipaikassa.

Tutkittujen rapujen määrä on jäänyt viimeisenä kahtena vuotena vähäiseksi. Tämän takia rapuruton esiintymisestäkin on saatu vain vähän varmistettua tietoa. Vuonna 2022 rapuruttoa todettiin jokiravuissa vain kerran sumputuskokeen yhteydessä, ja silloin kyseessä oli jokiraputyypin ruttotartunta. Vuonna 2023 rapuruttoa ei todettu jokiravussa lainkaan. Myöskään tämän vuoden puolella ei ole saatu havaintoja rapurutosta.

Joitakin ilmoituksia rapujen katoamisesta on saatu, ja yksittäisiä kuolleita rapuja on havaittu. Näitä yksilöitä ei kuitenkaan ole toimitettu tutkittavaksi, joten rapuruttoa ei näin ollen ole saatu varmistettua.

Suomessa tavataan pääasiassa kahta rapuruttotyyppiä, joki- ja täplärapujen rapuruttoa. Täpläraputyypin rapuruttoa on todettu lähes kaikissa tutkituissa täplärapukannoissa. Jokiravulle se aiheuttaa nopeasti kuolemaan johtavan taudin.

Jokiraputyypin rapurutto ei välttämättä hävitä kaikkia tartunnan saaneita jokirapuja, vaan vesistöön jää usein taudin kantajia. Jokirapukannan elvyttäminen on mahdollista, mutta edellyttää tällaisen piilevän rapuruttotartunnan poissulkemista tutkimuksin.

Rapurutto siirtyy herkästi rapuruttoa kantavan ravun mukana tai itiöinä, jotka uivat vapaana vedessä. Tämän takia kaikki vesistöstä toiseen siirretyt välineet voivat siirtää tartunnan. Täydellinen välineistön kuivaaminen tai desinfiointi siirryttäessä vesistöstä toiseen on siis tarpeen kaikille vesiluonnossa liikkujille.

Tautivaaran takia joki- että täplärapujen siirtäminen luvatta tai lyhytaikainenkin sumputtaminen muualla kuin niiden pyyntivesistössä on kielletty. Erityisen haitallista on täplärapujen karkaaminen jokirapuvesiin, sillä tämä haitalliseksi vieraslajiksi määritelty laji toimii luontaisesti rapuruton kantajana ja estää jokirapukannan elpymisen lopullisesti.

Jos jokirapukanta halutaan palauttaa rapuruttoepidemian jälkeen, on tutkimuksin varmistettava, että kaikki ravut ja rapurutto ovat varmuudella kadonneet vesistöstä. Tämä vaatii yleensä pitkäaikaisia sumputuskokeita. Lisäksi on varmistettava, että istutettavat ravut ovat rutottomia. Kaikki istutuksiin liittyvät tutkimukset ovat maksullisia. Tällaisia suunnitelmia tehtäessä kannattaa olla yhteydessä Ruokavirastoon jo varhaisessa vaiheessa.