Hätävilkut päällä metsonpoikasten takia

Taisin rikkoa liikennesääntöjä viime viikolla metsonpoikasten takia. Ajelin Lieksan suunnasta kotiin kantatiellä 73, kun huomasin koppelon kuljettamassa poikasiaan tien yli.

Hiljensin, pysähdyin ja ajoin tien sivuun hätävilkut päällä. Sain hetken tuijotella emon ja poikasten touhuja ilman, että muita autoja näkyi. Kaksi poikasista ja emo olivat ehtineet jo lähes tien oikeaan laitaan, kun kaksi poikasista vasta piipittivät vastaantulijoiden kaistalla tien vasemmassa laidassa.

Kaksi autoa ehti hurauttaa aika vauhdilla vastaantulijoiden kaistaa poikasten palloillessa tiellä. Jonkun onnenkantamoisen ansiosta molemmat selvisivät hengissä.

Koppelo kuunteli jälkeläistensä piipitystä pientareella, kunnes palasi tielle poikastensa luo ja johdatti ne takaisin tien vasempaan laitaan, loput poikaset jäivät piilottelemaan tien oikean laidan pientareen heinikkoon.

Toivotaan parasta poikasten tulevaisuudelle ja pelätään pahinta.

Pohdin koko loppupäivän metsäkanalintujenpoikasten ensimmäisen vuoden raadollisuutta ja sitä, miten järjenvastaiselta oma käytökseni voi jonkun mielestä vaikuttaa.

Kesän alussa tuskailen piipittävien untuvikkojen puolesta, jotka ovat vaarassa jäädä auton alle. Syksyllä nappaan haulikon matkaan ja liikun maastossa kanakoiran kanssa metsästämässä metsäkanalintuja.

Onneksi tiedän monen muunkin käyttäytyvän ihan yhtä järjenvastaisesti. Esimerkiksi hirviporukat pelastavat heikkojen jäiden seassa pärskiviä hirviä kovalle maalle, outoa eikö?

Kunpa tämän outoilun osaisi sanoittaa jotenkin ymmärrettävästi. Kertoa, että ei luonnon arvostus ja metsästys ole toisiaan poissulkevia asioita. Mutta en osaa, enkä ole onnistunut keksimään edes hyviä rinnastuksia tai vertauskuvia.

Ymmärrän vain, miten helppoa on todeta, että hirvi tuli pelastettua heikoilta jäiltä, jotta metsästäjillä olisi enemmän metsästettävää.

Eivät metsästäjät puhu pitkin kesää kanalintujen pesinnän onnistumisesta ja poikasten pärjäämisestä vain siksi, että he haluaisivat tappaa mahdollisimman monta lintua. Aiheesta puhutaan, koska kanalinnut kiehtovat ja mielessä alkavat siinnellä syksyn retket. Mietitään, tuleekohan lintukohtaamisia paljon vai vähän.

Kirjoittaja on MT:n erätoimittaja.