Yksityisvesille pyydysluvan hankkiminen voi osoittautua yllättävän hankalaksi

Verkkokalastukseen tarvitaan vesialueen omistajan lupa.  Kuva: Seppo Samuli

Kun seuraa minkä tahansa paikkakunnan puskaradiota Facebookissa, joka vuosi toistuu sama kysymys. Mistä saa kalastusluvan sille tai tälle alueelle.

Homma onkin tehty kovin hankalaksi. Ainakin ensimmäisellä kerralla luvan pyytämiseen kannattaa varata aikaa.

Valtion omistamille vesialueille kalastusluvat löytyvät näppärästi eräluvat-sivuston kautta. Yksityisvesille ei saa lupia yhden sivuston kautta, vaan lupa täytyy hankkia kyseisen vesialueen kalastusoikeuden haltijalta.

Kalastusoikeuden haltijoita ovat yleensä yhteisen vesialueen osakaskunnat eli kalastuskunnat, osakaskuntaan kuulumattoman vesialueen omistajat sekä kalastusoikeutta vuokrasopimukseen perustuen hallinnoivat tahot.

Eli jos halajaa heittää vaikkapa verkot kesällä järveen, pitää hankkia erillinen pyydyslupa tuon kalaveden omistajalta. Valtion kalastonhoitomaksu tarvitsee tietysti myöskin olla suoritettuna.

Kalastonhoitomaksu tulee maksaa, jos on iältään 18–69-vuotias ja kalastaa vieheellä tai pyydyksillä tai ravustaa. Avustavalla henkilöllä eli esimerkiksi soutajaksi joutuneella ei lupia tarvitse olla.

Kalaveden omistajat myyvät kalastuslupia osakkailleen tai jäsenilleen. Usein kalastuslupa on saatavissa myös ulkopuolisille kalastajille.

Varsinainen haaste onkin selvittää, kuka on kalastusoikeuden haltija sillä kalastusalueella, johon verkkoja on laittamassa. Kun sen saa selvitettyä, pitäisi löytää paikka, mistä lupia saa ostaa.

Joillakin paikkakunnilla asia on helppo selvittää, parhaimmillaan kylän keskustan yrityksen ikkunassa on kyltti, jossa kerrotaan, että täältä saa ostaa paikallisia kalastuslupia.

Kalastuslupia myyvät yleensä keskitetysti kalastustarvikeliikkeet, kalastuskohteiden lähistöllä sijaitsevat matkailu- ja majoitusyritykset sekä huoltoasemat. Muussa tapauksessa tiedot joutuu onkimaan verkosta.

Nykyisin monien kohteiden kalastuslupia saa ostettua verkkokaupasta tai jopa matkapuhelimella niin sanottuna mobiililupana.

Oman kokemukseni mukaan verkkosivustojen tiedot ovat kuitenkin usein vajavaisia ja selvittelyn tuloksena on, että lupamyyjä ei ole tiedossa tai tiedot ovat aikapäiviä sitten vanhentuneet.

Yksittäisiä kalastusoikeuksien haltijoiden hallitsemia kalastusalueita on Suomessa satoja, ellei tuhansia. Varsinaista yhtenäistä hallintomenettelyä ei ole, sillä jokaisella on omat sääntönsä ja myös omat hintansa. Melkoinen kalasoppa siis.

Kun on vihdoin pyytänyt kaikki tarvittavat luvat taskuunsa, saattaakin olla jo liian uupunut lähtemään verkoille. Onneksi mato-onkeen voi tarttua jokainen ilman lupaa.