Marjanpoimintaa tekeviin yrityksiin tehtiin viime vuonna lukuisia tarkastuksia – tämä on tulos
Yritysten työaikakirjanpidon luotettavuutta nakersi se, että niihin oli tehty jälkikäteen runsaasti muutoksia.
Metsämarjojen poimijoiden työoloihin ja palkkaukseen on viime aikoina kiinnitetty paljon huomiota. Kuva: Pekka FaliMetsämarjojen poimijoiden työehtojen toteutumisessa ilmeni isoja puutteita työsuojeluviranomaisen tarkastuksissa. Tarkastetut työnantajat eivät seuranneet työaikoja ja ajomatkoja, vaikka keinoja siihen olisi, Lupa- ja valvontavirasto huomauttaa tiedotteessa.
Työsuojeluviranomainen teki vuoden 2025 keruukaudella poimijoiden tukikohtiin yhteensä 20 käyntiä, joilla haastateltiin työntekijöitä. Käyntien perusteella 15 yritykseen aloitettiin keruukauden jälkeen laaja tarkastus, jossa valvotaan palkkaa ja työaikoja asiakirjojen perusteella.
Tarkastukset ovat osin vielä kesken, mutta lupa- ja valvontavirasto on jo julkaissut tarkastajien laadullisia havaintoja tarkastuksilta.
Tarkastuksilla ilmeni ristiriitoja työnantajan esittämien tuntikirjausten ja sen välillä, mitä työntekijät kertoivat ja mitä tarkastaja havaitsi poimijoiden tukikohdassa.
”Osa ei ole ymmärtänyt, että työnantajan velvollisuuksien hoitaminen vaatii yrityksiltä enemmän työnjohdollista resurssia.”
Monessa yrityksessä oli sovittu, että kuljettaja saa joka päivältä kiinteän korvauksen joko yhdestä tai kahdesta ajotunnista, riippumatta todellisesta ajoajasta. Kuljettajat tekevät myös poimintaa. Heidän ylityötuntejaan ei kirjattu eikä korvattu, vaikka ajoaika tuli kahdeksan tunnin poiminta-ajan päälle.
Jos matka poimintapaikalle ylittää 80 kilometriä, poimijoille on maksettava korvaus matka-ajasta. Tarkastajien tiedossa ei ole, että kenellekään olisi maksettu korvauksia. Työntekijöiden haastattelujen perusteella poimintapaikka on voinut löytyä jopa 200–300 kilometrin päästä tukikohdasta.
Virheellisten kirjausten taustalla voi olla myös kulttuurisia seikkoja, toteaa Lupa- ja valvontaviraston työsuojeluosaston ylitarkastaja Merja Laakkonen.
”Jos työntekijät on tarkkaan perehdytetty, että työpäivän kesto ei saa ylittää kahdeksaa tuntia, niin näin kirjataan riippumatta siitä, kuinka monta tuntia on työskennelty. Jos työnantaja sanoo, että ajomatkan pituus saa olla korkeintaan 80 kilometriä, poimijat eivät kerro, että marjojen löytämiseksi piti ajaa 200 kilometriä”, Laakkonen pohtii.
Tarkastuksilla saatujen työaikakirjanpitojen luotettavuutta nakersi se, että niihin oli tehty jälkikäteen runsaasti muutoksia.
Tarkastetuissa yrityksissä havaittiin paljon ristiriitaisuuksia työaika- ja palkkakirjanpidon välillä sekä poimijoiden että tukihenkilöstön kohdalla.
Tarkastuksilla työsuojelutarkastajille syntyi käsitys, että ainakin osalla työnantajista on kyllä pyrkimystä hoitaa asiat oikein.
”Toteutus silti vielä ontuu. Vaikuttaa siltä, että osa ei ole ymmärtänyt, että työnantajan velvollisuuksien hoitaminen vaatii yrityksiltä enemmän työnjohdollista resurssia kuin entinen marjalain mukainen toiminta”, Laakkonen arvioi.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
