Metsänhoitoyhdistysten korjuujäljessä eniten huomautettavaa

Kelirikon pitkittyminen pahentaa maastovaurioiden riskiä. Kuva: Jaana Kankaanpää

Eteläisen Suomen kelirikko venyi viime vuonna tämän vuoden puolelle. Kuva: Jaana Kankaanpää

Parasta korjuujälkeä ovat tehneet omia metsiään harventaneet hankintahakkaajat. Kuva: MT Arkisto

Harvennushakkuiden korjuujälki on parasta hankintahakkaajien jäljeltä. Heikoin jälki on viimeisen viiden vuoden aikana ollut metsänhoitoyhdistyksen korjuupalvelun kohteissa, paljastaa metsäkeskuksen korjuujälkiselvitys.

Viime vuonna korjuujälki oli kaikkineen aiempaa heikompaa. Hyvien kohteiden määrä romahti 37 prosenttiin. Etenkin puustovauriot lisääntyivät.

Tarkastuspäällikkö Mikko Korhonen metsäkeskuksesta ennustaa, että ilmastonmuutos vaikeuttaa hyvään korjuujälkeen pääsemistä jatkossa. Kelirikon pitkittyminen kasvattaa etenkin maastovaurioiden riskiä.

Viime vuoden osalta maakunnittain ja korjaajittain tarkastetut määrät olivat niin pieniä, ettei niitä kannata erikseen katsoa. Viimeisen viiden vuoden ajalta koottu materiaali riittää yksityiskohtaisempaan tarkasteluun.

Viimeisellä viiden vuoden jaksolla harvennushakkuiden korjuujälki on ollut hyvää vähän useammalla kuin joka toisella kohteella. Vajaa puolet kohteista on ollut sellaisia, että niistä on löytynyt huomautettavaa. Suoramaisesti virheellistä korjuujälki on ollut neljällä kohteella sadasta.

Eniten virheellistä jälkeä on löytynyt metsänhoitoyhdistysten korjuupalvelun kohteilta.

"Korjaajien väliset erot onnistumisissa ovat kaikkineen aika pieniä. Huolestuttavinta tarkastusten tuloksissa on, että hyvin onnistuneiden kohteiden osuus jää kaikilla korjaajilla noin puoleen", toteaa kenttäpäällikkö Pauli Rintala MTK:sta.

Parasta jälkeä viimeksi kuluneella viiden vuoden jaksolla ovat tehneet omissa metsissään ahertaneet hankintahakkaajat. Heitä tosin otokseen osui vain 29. Suunta oli kuitenkin selvä. Kolme neljästä hankintahakkaajien korjuukohteesta oli hoidettu hyvin, eikä varsinaisesti virheellistä jälkeä löytynyt yhdeltäkään kohteelta.

Yritysten korjaamissa kohteissa jälki oli varsin tasaista. Pelkästään hyviä kohteita katsomalla ykköseksi nousi UPM. Ilman huomatusta selvisi 62 prosenttia UPM:n harvennuskohteista. Perää yhtiöiden sarjassa piti Stora Enso, jolla alle puolet kohteista selvisi huomautuksetta.

Varsinaisesti virheellisistä jälkeä metsäyhtiöiden jäljiltä ei metsiin juuri jäänyt.

Metsähallituksen korjuujälki oli puolestaan linjassa yhtiöiden parhaan korjuujäljen kanssa.

Metsänhoitoyhdistykset onnistuivat hyvin joka toisella korjuukohteella. Sen lisäksi ne selvisivät yhdellä huomautuksella kahdella kohteella viidestä. Heikkoa korjuujälki oli lähes joka kymmenennellä kohteella.

Yksi syy muita suurempaan virheiden määrään saattaa löytyä siitä, että yhdistysten korjuupalvelulle jää monesti vaikeasti korjattavia leimikoita, jotka eivät muille kelpaa.

"Yhdistyksen kohteet ovat usein pieniläpimittaisia nuoren metsän harvennuksia. Usein ne ovat myös vaikeita pehmeillä mailla sijaitsevia talvileimikoita, jotka muuten jäävät hakkaamatta", toteaa Rintala.

Myös otannalla on vaikutusta, ainakin paikallisesti.

"Meille osui viime vuonna kuusi tarkastusta, joista vain yksi sattui tavalliseen harvennuskohteeseen. Loput viisi kohdetta sijaitsivat haastavissa poimintahakkuukohteissa", kertoo johtaja Matti Sojakka Pirkanmaa metsänhoitoyhdistyksestä.

"Ilmeisesti otantaan haluttiin nimenomaan poimintahakkuukohteita. Muuten niiden suurta osuutta seurannasta on vaikea selittää. Meidän harvennuspinta-ala oli 3 000 hehtaaria ja poimintahakkuita tehtiin 100 hehtaarilla."

Sojakan mukaan yläharvennuskohteille pitäisi laatia omat arviointikriteerit. "Syksy oli märkä, eikä isojen puiden poisto ollut helppoa. Totta kai harvennusjäljen pitää silti olla hyvää. Metsänomistajien on voitava siihen luottaa."

Pirkanmaan yhdistys tarkistaa itse jokaisen koneketjun korjuujäljen neljä kertaa vuodessa. Se tekee noin 60 tarkastusta.

"Tarkastuksissa otamme valokuvat varastopaikoista ja korjuujäljestä. Niiden tulokset antavat erilaisen kuvan metsänhoitoyhdistyksen korjuun onnistumisesta."

Ensimmäisenä korjuujälkiaineiston jaottelusta korjaajakohtaisesti kertoi Metsälehti.