Pyökistä täsmäase juurikäävän saastuttamille kuusimaille – talvien lämpeneminen edistää pyökin menestystä Etelä-Suomessa

Pyökki muistuttaa kuusta siinä, että senkään sirkkataimet eivät kuole valon puutteeseen. Tässä suhteessa pyökki eroaa muista lehtipuista. Kuva: Simo Hannelius

Pyökki voisi pian kasvaa etelässä entisten kuusikoiden tilalla, jos kasvupaikka on sopiva, arvioi emeritustutkija Simo Hannelius.

Nykyisissä vanhoissa kuusikoissa tikittää potentiaalinen aikapommi. ”Esimerkiksi kaarnakuoriaiset leviävät laajemmille alueille, jos kesistä tulee lämpimämpiä”, Hannelius pohtii. ”Vanhoja kuusikoita kuolee jo puistoissa ja suojelualueilla.”

Lämpö parantaa pyökin selviytymistä, mutta puulaji on altis kovimmille pakkasille. ”Sitä kasvaa Ruotsissa aina Uppsalan korkeudelle asti ja myös Norjan etelärannikolla, siis alueilla, joilla ei ole kovia talvipakkasia. Jos jostakin pitäisi etsiä meille sopivia alkuperiä, niin Uppsalan pyökki on tähän mitä sopivin.”

Parhaiten pyökki kasvaa Tanskassa, Itämeren rannoilla sekä Saksan ja muun Keski-Euroopan vuoristoissa. Siellä pyökkimetsiä on muutettu paljon kuusikoiksi, sillä varsinkin 1800-luvulla kuusen kasvatus oli kannattavampaa kuin pyökin tai männyn, Hannelius kertoo.

Nyt kuusien kärsiessä metsätuhoista pyökkiä on alettu palauttaa istutuksilla.

Parhaiten pyökki kasvaa Tanskassa, Itämeren rannoilla sekä Saksan ja muun Keski-Euroopan vuoristoissa. Kuva on Tanskasta. Kuva: Antti Salovaara / Vastavalo

Suomi on puulajien suhteen köyhä maa. Puulajiston syntymiseen vaikutti 10 000 vuotta sitten vallinnut jääkausi. ”Silloin kaikki lajit jäivät jäättömään Siperiaan ja ovat nyt tulleet takaisin, kun boreaalinen havumetsä on palautunut häiriöiden jälkeen. Lajeja tuli idästä, kuusi viimeisimpänä noin 5 000 vuotta sitten”, Hannelius sanoo.

Lehtikuusi ei ole toistaiseksi saavuttanut Suomea, vaikka se menestyy ja uudistuu luontaisesti pohjoisessa hyvin. ”Lännestä ei ole tullut ilmastoon sopeutuneita uusia lajeja, mutta pyökistä on lupaavia siirtoistutusten tuloksia.”

Jos talvilämpötila nousee ennustetun 2–5 astetta, parantaa se erityisesti pyökin mahdollisuuksia.

Pyökki kasvaa suureksi ja komeaksi, jopa 40 metrin mittaiseksi puuksi. Sen runko on tasainen ja hopeanharmaa, usein kaareutuva ja haarainen, mikä vaikeuttaa puun taloudellista käyttöä.

Suomeen on etsitty uusia puulajeja sekä taloudellisin perustein että monipuolistamaan luontoa. Tutkijat ovat etsineet uusia lajeja erityisesti maista, joiden ilmasto vastaa likimain Suomen ilmastoa.

”Mitä monimuotoisempia ovat sekametsän puulajit, sitä paremmin ne voivat hidastaa tuhoja ja lajien vähenemistä”, Hannelius sanoo.

”Metsissä se merkitsee sitä, että puita syövät hyönteiset ja lahottavat sienet ovat pääosin lajikohtaisia. Jos kaikki metsämme olisivat monokulttuureja kuten monet Keski-Euroopan vuoristometsien kuusikot, kaarnakuoriaisten tuhot voisivat muodostua katastrofeiksi metsänomistajille ja puuta käyttävälle teollisuudelle.”

Pyökin kasvatusta on kokeiltu Luonnonvarakeskuksessa, Tammisaaren Solbölen kokeilualueella, Riilahden kartanon mailla ja Ahvenanmaalla. Kuva: Vesa-Matti Väärä

Suomi kuuluu pohjoiseen havumetsävyöhykkeeseen, jota luonnehtivat kulojen jälkeen luontaisesti syntyvät lehtipuut, koivut, lepät, haapa, pajut ja pensaat.

Näiden pioneerilajien kanssa metsittymisestä kilpailee mänty. Paljasta maata metsittävien lajien jälkeen kuusi ottaa vähitellen tilaa itselleen, sillä se pystyy uudistumaan muiden puiden varjossa ja lopulta muodostamaan ikimetsäksi kutsutun pohjoisen metsän kliimaksivaiheen.

Pyökki muistuttaa kuusta siinä, että senkään sirkkataimet eivät kuole valon puutteeseen. Tässä suhteessa pyökki eroaa muista lehtipuista. Puu kasvaa nuorena hitaasti mutta elpyy nopeasti valon määrän lisääntyessä.

Pyökki kasvattaa pienet pähkinät vasta 40–50 vuoden iässä, ja pähkinät eivät leviä laajalle, kuten havupuiden siemenet hangelle pudotessaan. Siksi pyökin luontainen leviäminen on hidasta kuuseen verrattuna. Leviämistä auttavat pikkunisäkkäät, jotka syövät pähkinöitä. Pyökin runsas lehtimassa tosin heikentää taimettumista.

Pyökin kasvatusta on kokeiltu Luonnonvarakeskuksessa, Tammisaaren Solbölen kokeilualueella, Riilahden kartanon mailla ja Ahvenanmaalla. Alue kuuluu lauhkean lehtimetsän vyöhykkeeseen, jolla viihtyvät jalopuut, kuten tammi, vaahtera ja saarni.

”Kokeiluviljelmillä pyökki on osoittanut sopeutumisensa, mutta aiempien talvien pakkaset ovat osin vaurioittaneet runkoja. Niissä lahot ovat päässeet etenemään. Puut ovat tehneet itävää siementä, mikä osoittaa luontaisen uudistumisen mahdolliseksi”, Hannelius sanoo.

Pyökin puuaines on parhaiten tuttu parkettina, mutta siitä valmistetaan myös muun muassa jäätelötikkuja. Puuaines on vaaleanruskeaa ja lähes yhtä kovaa kuin tammi. ”Nämä jalopuumme ovat koivua kovempia ja siksi erinomaisia lattioihin ja huonekaluihin. Mutta sahaukseen niitä on vaikea käsitellä.”

Puuta ei ole juuri käytetty sellun valmistukseen, kuten koivua, mutta tätä kehitetään Hanneliuksen mukaan paraikaa.

Tutkijan mukaan ilmasto lämpenee niin nopeasti, että pyökki sopisi jo viljavien maiden rappeutuvien kuusikoiden uudistamiseen. Talousmetsiksi sillä tuskin on edellytyksiä, mutta istutuksina puistoihin ja muihin virkistysmetsiin se sopisi hyvin.

”Pyökki olisi hyvä vaihtoehto kirjanpainajien tappamille kuusikoille, joiden maaperässä on juurikääpää. Muitakaan vaihtoehtoja näille on vaikea löytää.”

• Lauhkean lehtimetsän kliimaksilaji, joka pystyy uudistumaan metsän siimeksessä ja säilyttää vanhenevassa metsässä asemansa kuusen tapaan.
• Uudistumista auttaa maanpinnan kevyt muokkaus. Ennen ihmistä sen tekivät villisiat. Tanskassa on kokeiltu maatiaissikoja metsien ekoäestykseen.
• Tanskassa pyökkimetsät ovat yleisiä kaupunkien virkistysalueilla. Talousmetsien puiden tyviosan suora runko on arvokasta parketin raaka-ainetta.
• Puun polttamisella on Keski-Euroopassa pitkä perinne. Kaikelle hukkapuulle, oksille ja latvukselle, on käyttöä ainakin poltossa.
• Suomen vanhimmat pyökit ovat kärsineet kovista talvista, jolloin runko on saanut pakkashalkeamia. Puut ovat kuitenkin osoittaneet kykynsä tuottaa itävää siementä ja uudistua luontaisesti.