Atlantin sademetsää ennallistetaan Itä-Brasiliassa enemmän kuin hävitetään – 30 vuoden tulokset alkavat nyt näkyä, mutta kunnollinen palautuminen kestää toistasataa vuotta

Puuviljelmien välissä mutkittelee ennallistettuja sademetsäkaistaleita. 

Viime kesä toi tumman, avaruuteen saakka näkyneen savupilven Amazonin sademetsän ylle. Koko maailma huolestui maailman keuhkojen ja monimuotoisuuskeskuksen tuhoutumisesta.

Vaikka metsäkato etenee Amazonin alueella huolestuttavan nopeasti, on Brasilian itärannikolla kelkka saatu kääntymään.

1960-luvun lopulla rannikolla sijaitsevan Atlantin sademetsän pinta-ala notkahti hurjasti. Syitä olivat muun muassa kiihtyneet hakkuut, teiden rakentaminen ja laidunmaan raivaaminen.

Hakkuiden kohteena olivat etenkin arvokkaat puulajit, kuten brasilianpuu, jota on käytetty esimerkiksi väriaineena ja korujen sekä jousisoitinten materiaalina.

”Alkuperäistä Atlantin sademetsää on jäljellä noin 5–7 prosenttia. Ne vähät metsät, mitä tuolta ajalta jäivät, ovat Bahian osavaltiossa tyypillisesti jokilaaksoissa”, sanoo Stora Enson metsäympäristöjohtaja ja biodiversiteettitutkimuksesta tohtoriksi väitellyt Antti Marjokorpi.

Marjokorven mukaan suunta on kuitenkin muuttunut. ”Vaikka metsää edelleen häviää, ennallistetaan sitä enemmän.”

Pirstaloituneiden sademetsäalueiden yhdistäminen helpottaa lajien leviämistä. Kuva: Roberto Brusaca

Stora Enson ja brasilialaisen Suzanon puoliksi omistama Veracel on monelle tutuin uutisissa pitkään velloneista maakiistoista.

Yhteisyrityksellä on Brasiliassa sellutehdas sekä noin 200 000 hehtaaria maata. Yhtiötä on syytetty muun muassa laittomista istutuksista ja metsänraivauksesta. Myös maanomistuksesta on kiistelty.

Stora Enso kiistää väitteet toimimisesta sille kuulumattomilla mailla. Yhtiö kertoo aikanaan ostaneensa rappeutuneita laidunmaita, joilla se nyt viljelee eukalyptusta.

Veracelin maankäyttö jakautuu kahteen luokkaan: puolet noin 200 000 hehtaarin maa-alasta on suojeltu ja 75 000 hehtaarille istutettu eukalyptusta.

”Osa alueista on tehokkaassa viljelykäytössä, eikä niiden ole tarkoituskaan olla biodiversiteetiltään rikkaita. Jos alue ei sovi eukalyptukselle tai sillä on ennallistamispotentiaalia, on se vastapainoksi suojeltu.”

Atlantin sademetsää alettiin ennallistaa jo 1990-luvulla. Ennallistamistyössä on puuviljelmiä perustaneiden lisäksi mukana valtiollisia toimijoita ja yksityisyrityksiä.

”Brasiliassa on paljon kokemusta ennallistamisesta.”

Marjokorven mukaan yhtiöiden, kuten Veracelin, rooli sademetsien ennallistamisessa on ollut ennen kaikkea esimerkin näyttäminen ja menetelmien kehittäminen.

Työ on kuitenkin hidasta ja vasta nyt, 30 vuotta myöhemmin, ennallistamisen tulokset alkavat näkyä.

Veracelin noin 6 000 hehtaarin kokoisella suojelualueella on tehty viime vuosina havainnot sekä uhanalaisesta jaguaarista että harvinaisesta pikkuharpyijasta. Marjokosken mukaan lintulajit häviävät metsäkatoalueilta herkimmin.

”Lajihavainnot ovat konkreettinen osoitus ennallistamisen onnistumisesta. Bahiassa ja koko Atlantin sademetsän alueella on tehty merkittävää luonnonsuojelutyötä.”

Monimuotoisuuden lisäksi ennallistaminen edesauttaa hiilensitomista. ”Sademetsä on täysikasvuisena merkittävä nielu. Atlantin sademetsään on sitoutunut jopa sata tonnia hiiltä hehtaarille.”

Ennallistamisessa sademetsälle pyritään luomaan rakenne. Metsässä tulee olla eri-ikäisiä ja erilaisia puulajeja, jotta siellä viihtyy mahdollisimman moni laji. Kuva: Lasse Arvidson

Erityisen Atlantin sademetsästä tekee sen korkea kotoperäisten lajien osuus. Monet lajeista ovat äärimmäisen uhanalaisia.

Hidasteena ennallistamiselle ovat kuitenkin useimmiten maankäyttömuotojen välinen kilpailu. Jäljellä oleviin metsiin kohdistuu edelleen kovia paineita. Siksi niitä valvotaan tarkasti.

”Atlantin sademetsän tila tunnetaan selvästi Amazonia paremmin. Brasilialla on kansallisia monitorointisysteemejä, joiden avulla havaitaan esimerkiksi laittomat hakkuut ja metsäpalot.”

Metsien tilanne itärannikolla on Marjokorven näkemyksen mukaan nyt vakaa. ”Pohjalla on jo käyty ja nyt ollaan menossa parempaan suuntaan.”

Kovin maankäytön paine kohdistuu Amazonin ja itärannikon väliselle trooppisen savannin vyöhykkeelle.

”Savannia raivataan rajusti. Näyttää siltä, että alue on kokemassa Atlantin sademetsän kohtalon”, Marjokorpi suree.

Noin 7 000 hehtaaria Veracelin suojelualueeksi varatusta maasta on ennallistettu aktiivisesti istuttamalla.

Jos Bahian aluetta katsoo ilmasta käsin, näkyvät jäljellä olevat suojellut sademetsät ja ennallistetut alueet kaistaleina puuviljelmien välissä.

Marjokorpi myöntää, että pirstaloituneet metsät eivät ole optimaalisin vaihtoehto monimuotoisuuden kannalta. Hänen mukaansa puuviljelmät eivät kuitenkaan ole este lajien leviämiselle.

Stora Enson tavoitteena on edelleen jatkaa ennallistamista muutamalla sadalla hehtaarilla vuodessa.

”Alueita yhdistämällä on luotu ekologisia käytäviä, joita pitkin eläimet ja kasvit pääsevät leviämään sademetsän eri osiin.”

Brasilian valtion meneillään olevassa hankkeessa Veracelin luonnonsuojelualue pyritään yhdistämään läheiseen valtion kansallispuistoon.

Lajien palautumisen ja leviämisen kannalta sademetsäalueiden yhdistäminen olisi elintärkeää. Tehtävää vaikeuttaa se, että välissä sijaitsee yksityismaita.

Marjokorven mukaan ratkaisuna voisi olla esimerkiksi korvauksen maksaminen maanomistajalle ekologisen käytävän ylläpitämisestä.

Kuva: Jukka Pasonen

Metsän uudistumisen estää Bahian osavaltiossa yleensä laiduntava karja.

”Karja tamppaa maata ja aiheuttaa rinteillä eroosiota. Siksi ennallistamisessa tärkeä tekijä on karjan poistaminen ennallistettavalta alueelta.”

Veracelin ennallistamistyö keskittyy eniten heikentyneille alueille eli laidunmaille. Parempikuntoisilla alueilla luontaista uudistumista tapahtuu helpommin.

Veracel käyttää ennallistamisessa yli 60:tä kotoperäistä puulajia. Taimet se ostaa paikallisilta taimitarhoilta, joissa ne on kasvatettu sademetsistä kerätyistä siemenistä.

Yleisin ennallistamistapa on niin sanottujen leviämisytimien perustaminen. Niillä pyritään yhdistämään eristyneitä alueita, kun puut levittävät siemeniään ympärille.

Ennallistamisessa metsälle pyritään luomaan rakenne. Osa lajeista viihtyy varjossa, osa taas valossa, joten metsässä tulee olla eri-ikäisiä ja erilaisia puulajeja.

”Prosessi kestää kymmeniä vuosia, ja kunnollinen palautuminen toistasataa vuotta.”

Sademetsät istutetaan ja heinät torjutaan käsin. Työn tekevät paikalliset urakoitsijat.

Ennallistaminen maksaa Marjokorven mukaan noin tuhat euroa hehtaarilta. Siksi istutusten onnistumista seurataan tarkasti maastotarkastuksilla ja ilmakuvilla. Myös dronen käyttöä on kokeiltu.

Osa alueista on jouduttu aitaamaan, jotta karja ei pääse tamppaamaan istutuksia.

Lannoitteita ei käytetä, mutta joskus istutuksia täytyy kastella, Marjokorpi kertoo. Bahían sademäärä jakaantuu kohtuullisen tasaisesti ympäri vuoden.

”Ilmastonmuutos näkyy kuitenkin sielläkin. Ilmasto on nyt aiempaa äärevämpi.”

Merkittävä uhka Atlantin sademetsän ainutlaatuiselle lajistolle on Marjokorven mukaan salametsätys.

”Veracelin suojelualueella on siksi vartijoita, jotka valvovat ja kiertävät alueella laittomia ansoja etsien. Harvinaisia ja näyttäviä lajeja, kuten tapiireja, laiskiaisia, apinoita ja eksoottisia lintuja, napataan elävinä ja tapetaan.”

Vaikka ennallistettuja alueita vartioidaan tarkasti, voivat paikalliset asukkaat käyttää niitä mehiläisten kasvatukseen.

• Stora Enson ja brasilialaisen sellu- ja paperiyhtiö Suzanon puoliksi omistama yritys.
• Yhtiöllä on tehdas ja eukalyptusviljelmiä Itä-Brasiliassa Bahían osavaltiossa.
• Veracel omistaa noin 200 000 hehtaaria maata. Siitä noin puolet on istutettuja eukalyptusviljelmiä ja puolet suojeltuja ja ennallistamiseen varattuja alueita.
• Sellutehdas käynnistyi vuonna 2005.
• Tuotanto­kapasiteetti on 1,1 miljoonaa tonnia lyhyt­kuituista eukalyptussellua vuodessa.

• Brasilian itärannikolla sekä osittain Argentiinassa ja Paraguayssa sijaitseva yli 2 000 kilometrin pituinen sademetsäalue.
• Alueella kasvaa trooppisia ja subtrooppisia sademetsiä.
• 1900-luvun puolivälissä lisääntyneet hakkuut, maanviljely ja karjan laidunnus romahduttivat alkuperäisen sademetsän pinta-alan.
• Sademetsästä on jäljellä alle seitsemän prosenttia.
• Atlantin sademetsän lajisto on poikkeuksellisen rikas. Alueella elää tuhansia endeemisiä kasvi- ja eläin­lajeja.