Marraskuisessa metsässä Kauhavalla tarpoo joukko, jota kiinnostaa vähäpäästöinen suometsänhoito. Yhtenä puheenaiheena on jatkuva kasvatus.
”Jokainen kohde on omanlaisensa. Tapauskohtaisesti on järkeiltävä, minne jatkuvapeitteinen kasvatus soveltuu”, Alpo Puro-aho summaa koulutusaamupäivän antia palatessaan maastosta maantien varteen. Hän on Kauhavan yhteismetsän hoitokunnan puheenjohtaja.
”Kohteen erityispiirteet ja toimien järkevyys – hyvä, että nämä asiat nousivat esiin."
Metsänomistaja päättää, metsäasiantuntija neuvoo, linjaa periaatteen Metsäkeskuksen metsänhoidon asiantuntija Tatu Viitasaari.
Joskus on voinut olla toisin. Viitasaari naurattaa kuulijoitaan kertomalla hoito-ohjeesta, jonka ennen muinoin saattoi kuulla.
”Suometsän hoitoon vinkkejä kysynyt metsänomistaja sai ohjeeksi 'Kaikki kumoon ja kauralle'.”
Pohjanmaan maakunnissa suometsiä riittää. Suometsiin liittyviä koulutuksia on tänä syksynä ollut Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla useita.
Yhä useampi metsänomistaja haluaa lisää tietoa esimerkiksi jatkuvasta kasvatuksesta, koulutusten järjestäjät kertovat.
”Kyse on valtakirjan hakemisesta metsien hyödyntämiseen”, sanoo kauhavalaista rämettä silmäilevä Luonnonvarakeskuksen tutkija, metsänhoitaja Pentti Niemistö.
Ojitukset ovat kiistatta lisänneet puuston kasvua suometsissä.
”Mutta kun otetaan huomioon ilmastonäkökohdat, silloin pitää miettiä eri metsänhoitotoimien vaikutuksia ja etsiä uusia vaihtoehtoja.”
Ojitukset kuormittavat vesistöjä väistämättä, Niemistö sanoo.
"Suometsissä vedenpinnan taso pitäisi olla 30–40 senttimetrin syvyydessä. Silloin puu kasvaa hyvin ja se sitoo hiiltä”, sanoo Hiiliviisas suometsän hoito -hankkeen projektipäällikkö Jussi Laurila Suomen metsäkeskuksesta.
Jos vedenpinnan taso on alempana, turve alkaa hajota. Silloin syntyy hiilidioksidipäästöjä.
Hyvä ei ole sekään, jos vedenpinnan taso on ylempänä kuin 30–40 senttimetriä.
”Silloin vaarana ovat metaanipäästöt. Metaani on ilmastolle monta kertaa vaarallisempi kuin hiilidioksidi.”
On siis pystyttävä tasapainoilemaan.
”Jatkuvapeitteinen kasvatus auttaa tasapainoilussa. Kun ei tehdä avohakkuuta, jäljelle jäävä puusto haihduttaa vettä ja auttaa pitämään vedenpinnan tason ihannekorkeudessa.”
Puusto vähentää myös kunnostusojituksen tarvetta.
Uusi metsälaki mahdollisti jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen, Laurila kertoo.
Kaikkiin kohteisiin hän ei jatkuvapeitteisyyttä suosita.
”Osaan metsäkuvioista se kuitenkin sopii. Silloin se on yksi vaihtoehto lisää työkalupakissa."
Tatu Viitasaari muistuttaa samasta asiasta.
”Olemme monipuolistamassa keinovalikoimaa. Yhteen kaavaan emme ole pakottamassa.”
Puiden kasvun ansiosta suometsät sitovat kokonaisuutena enemmän hiiltä kuin luovuttavat haitallisia kaasuja ilmakehään, Viitasaari sanoo.
”Kehittämällä hoitomenetelmiä edelleen, voidaan hillitä suometsien päästöjä ja kasvattaa hiilinieluja entisestään.”
Suometsien sulan maan aikainen puunkorjuu on yleistynyt tasaiseen tahtiin, Viitasaari kertoo.
”Korjuu on lisääntynyt ensinnäkin siksi, että nykytalvet ovat mitä ovat. Routa voi tulla tammikuussa tai olla tulematta.”
Lisäksi suometsiä tulee entistä enemmän hakkuuseen, sillä niistä kertyy nyt satoa.
”Se johtuu 1960- ja 1970-luvuilla tehdyistä ojituksista ja muista hoitotoimista.”
Lue lisää:
Jatkuvan kasvatuksen hakkuut pienessä kasvussa – osuus silti vain pari prosenttia hakkuista
Tutkimus: Avohakkuu ei vähennä maaperän hiilensidontaa eikä vapauta sen hiilivarastoa
Suometsät
- Noin neljännes Suomen puuntuotannon metsämaasta on suometsiä.
- Ojitettujen suometsien merkitys puuntuotannolle on suurin Etelä-, Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla sekä Kainuussa ja Meri-Lapissa.
- Runsaspuustoinen räme on ihanteellinen sulan maan korjuukohde:
- Juuristo ja rehevä aluskasvillisuus lisäävät kantavuutta.
- Hakkuutähteitä saadaan ajourille.
- Suometsiin liittyviä koulutuksia on ollut Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla tänä syksynä useita.
- Meneillään ovat hankkeet Hiiliviisas suometsän hoito, Suometsien sadonkorjuu ja Ilmastoviisaat pohjalaismetsät. Kolmen hankkeen väki on yhdistänyt voimansa koulutuksissa.
