Tiesitkö näistä entisajan rankaisuhistorian jäänteistä? Aarre: Suomessa monilla paikkakunnilla on niin sanottuja piiskuupetäjiä

Piiskatun saamiin vammoihin vaikuttivat ainakin väline, rangaistavan kunto, käytetty voima ja iskujen määrä. Kuva on kuvituskuva. Kuva: Jyrki Luukkonen

Joensuun Lyseon lukion pihalla seisoo kolme matalaa mäntyä, joista kaksi on jo keloutunut. Puita kutsutaan piiskuu­petäjiksi. Koulussa liikkuvan tarinan mukaan kurittomia koululaisia sidottiin puihin ja heille annettiin piiskaa.

Totuus on kuitenkin paljon karumpi.

Laissa vuodelta 1734 yhtenä rangaistusmuotona oli ruumiinrangaistus ”raippa-vitsoilla ja vitsoilla”. Raippoja annettiin miehille enintään 40 paria, vitsoja naisille korkeintaan 30 paria.

Laki pohjautui paljossa Vanhan testamentin säädöksiin. Tämä näkyy myös raipaniskujen määrässä: Raamattu määritteli raipaniskujen ylärajaksi 40.

Raipparangaistus oli kivulias ja saattoi kokonaisuudessaan kestää useita tunteja.

Uusi Suometar -lehti kertoi paheksuvaan sävyyn 20.3.1886, kuinka kaksi hevosvarasta, korpilahtelaislähtöiset mies ja nainen, oli piiskattu Kälviällä. Hevosvarkaille oli varattu asteikon ankarin rangaistus.

”Ja tuota kammottavan raakaa näytelmää oli kokoontunut katsomaan satoja henkiä, pieniä ja suuria, vanhoja ja nuoria, jopa sylistä kannettavia lapsiakin joka pitäjän kulmalta. Tultiin juhlavaatteissa kuin jouluna kirkolle tai kansanjuhlaan!”

Raipparangaistukset olivat julkisia, joten piiskuupuutkin löytyvät julkisilta paikoilta. Rautalammen piiskauspetäjä on entisen kunnantalon takapihalla, Ruokolahdella kirkon lähettyvillä. Kuortaneella ja Joutsenossa piiskuupuu on tien varressa. Pielaveden Rannankylän ”pieksupetäjään” oli kiinnitetty rautarengas kolmen metrin korkeuteen.

Julkinen piiskaaminen on yksi vanhimpia rangaistuksia, ja se on tunnettu käytännössä kaikissa kulttuureissa, sanoo historioitsija ja väkivaltatutkija Satu Lidman.

”Ainakin länsimaissa se oli usein vaihtoehto silloin, kun tuomittu ei kyennyt maksamaan sakkoja. Piiskatut tulivat usein yhteiskunnan alimmista kerroksista, ja he olivat jo valmiiksi sosiaalisesti marginaalissa”, Lidman sanoo.

Piiskarangaistusten epätasaisesta jakautumisesta muistuttaa sananparsi ”rikas maksaa rahallaan, köyhä selkänahallaan”.

Vähensivätkö raipparangaistukset rikollisuutta? Milloin ne lopetettiin Suomessa? Lue koko juttu Aarteen sivuilta.