Metsä

Saavatko ympäristöjärjestöt tosiaan kartoittaa yksityisten metsiä jokamiehenoikeudella? Varatuomari: "Sillä on selvä kaupallinen tavoite"

"Tietojen kerääjät liikkuvat luvatta toisten maalla tavoitteenaan estää metsäyhtiöitä ostamasta tältä maanomistajalta yksityisten normistojensa vastaisia leimikoita", varatuomari Matti Kiviniemi kirjoittaa yliössään.
Johannes Tervo
Varatuomari ottaa yliökirjoituksessaan kantaa suojelujärjestöjen kartoituksiin yksityisten metsänomistajien mailla.

Värriön yhteismetsässä kiistellään, salliiko jokamiehenoikeus meneillään olevan metsänkäytön rajoittamisoperaation, jollaista meillä ei ole koskaan aikaisemmin ollut. Suojelu usein hyväksytään, jos pelisäännöt ovat reiluja. Suojelevathan maanomistajat paljon vapaaehtoisesti ja ilman korvaustakin, mutta ulkopuolisten toimien pitäisi edelleen perustua lainsäädäntöön ja maksaa kohtuullinen korvaus.

Lehdessä oli Värriön asiasta näkyvä juttu, mutta se jäi jotensakin kevyeksi (MT Metsä 1.3.). Juttu on silti merkittävä, koska tapaoikeus muodostuu tällaistenkin perusteella.

Jokamiehenoikeus perustuu maan tapaan eli yleisesti hyväksyttyyn käytäntöön. Wikipedian mukaan maan tavan tulee olla kauan noudatettu ja yleisesti velvoittavaksi koettu käytäntö, joka koetaan asianosaisia kohtaan kohtuulliseksi. Rajatapauksissa pitää siis miettiä, onko maan tapa todella ollut tällainen, onko ”jokaiselle miehelle” vakiintunut tämäntapainen oikeus ja onko se kohtuullista.

Nyt tietojen kerääjät liikkuvat luvatta toisten maalla tavoitteenaan estää metsäyhtiöitä ostamasta tältä maanomistajalta yksityisten normistojensa vastaisia leimikoita. Ei ole edes väitetty, että metsänkäsittelylle olisi mitään laillisia rajoituksia. Lehtitietojen mukaan yhdessä metsäyhtiön kanssa on tämän jälkeen tehty lisätarkastuksia, eikä ostotarjouksia ole sen koommin tullut.

On siis keksitty ilmainen suojelujärjestelmä, johon metsäteollisuus on saatu mukaan. Nyt vaaditaan, että metsänomistajienkin pitäisi hyväksyä sen toiminta omalla maallaan.

Vaikka jokamiehenoikeuteen ei ole kiistattomia oikeuslähteitä eikä hyviä ennakkotapauksiakaan, siitä on vakiintuneita tulkintoja, kuten laajahko oikeus satunnaiseen liikkumiseen toisen metsämaalla.

Samalla saa tehdä muistiinpanoja luontokohteista, vaikkapa puista, ja tallentaa ne itselleen sähköisestikin. Myös laillisen metsänhakkuun vastustaminen on korkeimman oikeuden päätöksen 2009:47 mukaan laillista, vaikka se koettaisiin häiritseväksi.

Sen sijaan melko vakiintuneesti on ajateltu, että merkittävä järjestetty, taikka kaupallisiin päämääriin tähtäävä toiminta toisen maalla edellyttää maanomistajan lupaa.

Silloinhan ei ole kyse satunnaisesta liikkumisesta. Hyvin vakiintunut periaate on haitattomuus, eli vähäistä suurempaa haittaa tai vahinkoa ei saa tulla tahattomastikaan, saati sitten tieten tahtoen.

Lehtitietojen perusteella näyttää, ettei Lapin operaatio ole jokamiehenoikeuden sallimaa satunnaista liikkumista, mielenosoituksellista toimintaa eikä sananvapauden käyttöäkään, muttei myöskään metsälain 18a pykälän kieltämää metsätyön häirintää.

Sillä on selvä kaupallinen tavoite; tietynlaisten kohteitten puukauppaa halutaan rajoittaa, jotta metsäyhtiöt saisivat maksullisen ympäristömerkinnän avulla paremman hinnan muusta puutavarastaan.

Tämä tapahtuu metsänomistajan kustannuksella; tarkastuksilla aiheutetaan tietoisesti haittaa ja vahinkoa toiselle markkinaosapuolelle, eli maanomistajalle. Kaupallista hyötyä tulee myös maksullisen merkintäjärjestelmän ylläpitäjälle, joka saa myydyksi järjestelmäänsä.

Toiminta kokonaisuudessaan vaikuttaisi olevan myös kilpailulainsäädännön vastaista, siinähän yhteistoimin rajoitetaan yhden markkinaosapuolen toimintaa. Asia kuuluisi Kilpailu- ja kuluttajavirastolle.

Aiemmassa organisaatiossa metsäyhtiöiden menettelyitä eli kartelleja tutkittiin kiusallisella tavalla, mutta aiheesta. Sen jälkeen toimielin uudistettiin. Nyt se on niin tehokas, että pystyi näkemään tämän tyyppisen asian tutkinnan eli Matti Tulokkaan tutkintapyynnön heti aiheettomaksi, vaikkei siinä ihan pienillä lainopillisilla eväillä oltu liikkeellä.

MT:n jutussa pohdittiin myös, millä oikeudella Suomen metsäkeskus ja Luonnonvarakeskus keräävät metsävaratietoja yksityismailla. Siihen ei ole selvää säädösperustaa, mutta julkisoikeudellisten laitosten toimialaan kuuluva työ ei tuo yksityisille tai toiselle markkinaosapuolelle mitään oikeuksia omiin operaatioihinsa toisten mailla.

Aikoinaan luultiin, ettei metsätietojen keräämisestä voi tulla mainittavaa haittaa maanomistajille. Vain verottajaa ja luonnonsuojelijoita pelättiin, ja verottajaa aivan turhaan. Mutta kävikin niin, että entiset metsänomistajien organisaatiot yhdistelivät metsätiedoista boikottitiedostoja metsänomistajien selän takana. En olisi ikinä uskonut.

Opimme sen, että lyhytaikaiset kaupalliset edut, toimeksiantotuotot ja hymynaamat ovat metsäalallakin tavallista metsänomistajaa tärkeämpiä. Kun annetaan helppo apuväline, sitä kyllä käytetään.

Matti Kiviniemi

varatuomari,

metsäoikeuteen erikoistunut lakiyrittäjä, tietokirjailija ja metsänomistaja

Helsinki

Lue MT:n kaikki mielipidekirjoitukset

Lue myös:

Metsiä kartoittavat paitsi Luke ja metsäkeskus myös ympäristöjärjestöt – millä luvalla metsissä liikutaan ja mikä on yksityismetsänomistajan turva?

Metsänomistaja kanteli FSC-sertifikaatin korkean suojeluarvon HCV-alueista – "Menettely on suoraan lain nojalla kiellettyä"

Greenpeace inventoi nyt yhteismetsiä – Sallan Värriössä hakkuut pysähtyivät

Katso uusin video: Vaellan-kevytmoottorikelkan voi purkaa pieniin osiin – ja muuntaa halutessaan mönkijäksi
Lue lisää

Metsien suojelun lainsäädäntöä yksityistetään

Yle: Metsänomistajalle tiedossa kissanpäivät

Omaisuudensuoja on perustuslaissa

Piristynyt metsäteollisuus vetää puuta – 60 miljoonan kuutiometrin rajapyykki ylittyi