Metsä

Metsiä kartoittavat paitsi Luke ja metsäkeskus myös ympäristöjärjestöt – millä luvalla metsissä liikutaan ja mikä on yksityismetsänomistajan turva?

Greenpeace ja Koneen Säätiö keräävät tietoa suojeluun sopivista kohteista. Värriössä 248 metsänomistajan leimikolta kaikkosivat puunostajat, kun metsä haluttiin suojella.
Kuka tahansa voi kerätä metsästä erilaisia tietoja, pitää niitä hallussa ja käyttää. Ne eivät kuitenkaan saa loukata henkilötietosuojaa.

Luontojärjestö Greenpeacen tiedonkeruu Pohjois-Suomen metsissä kismittää paikallisia metsänomistajia. Värriön yhteismetsän hoitokunnan puheenjohtajan Raimo Harjun mukaan hakkuut ovat seisahtuneet yhteismetsän noin 3 000 hehtaarin alalla. Greenpeace on esittänyt aluetta suojeluun, eikä tiedonkeruun kokonaisalasta Harjulla ole tietoa. Käytännössä hakkuiden seisominen nakertaa 248 osakkaan tuloja.

Myös Kuusamon yhteismetsän alueella Greenpeacen inventoijat ovat liikkuneet kartoittamassa tietoja. Kuusamossa yhteismetsän puunkorjuuseen sillä ei ole ollut vaikutusta.

"Tunnemme kyllä itse FSC-kontrolloidun puun kriteerit ja toimimme sovitusti kriteerien mukaan", toiminnanjohtaja Jarmo Korhonen toteaa.

Tietojen keruu herättää kysymyksiä tiedonkeruuseen liittyvästä vastuusta. Kuka metsissä saa liikkua ja kerätä erilaista tietoa välitettäväksi eteenpäin?

Tietojen keruu perustuu jokamiehenoikeuksiin. Niin sanottua virallista tiedonkeruuta harjoittavat Luonnonvarakeskus (Luke) ja Suomen metsäkeskus. Näistä Luke kerää tietoja Valtakunnan metsien inventointia (VMI) varten.

Metsäkeskus taas kerää yksityismetsänomistajien tilakohtaisia metsävaratietoja metsaan.fi -palveluun. Omia tietojaan pääsee katsomaan pankkitunnisteilla, mutta palvelussa on myös avoimen datan puoli. Niin Luken kuin metsäkeskuksen toimintaa määrittävät lait ja ohjeistukset.

Luontojärjestöjen tiedonkeruulla ei tällaista pohjaa ole. Toiminnan säätelyn arvioidaan jäävän lähinnä henkilötietojen suojaa koskevien säädösten varaan, silloin kun tiedot koskevat yksityismetsänomistajien metsiä.

Lukessa VMI-tietojen keruusta vastaavan ryhmäpäällikkö Kari T. Korhosen mukaan Luke kerää metsävaratietoja valtaosin kiinteiltä koealoilta. Niiden sijainnista ei kerrota metsänomistajalle, eikä metsänomistajalla ole oikeutta estää koealalla käyntiä. Alojen sijainti pidetään tarkoituksella maanomistajilta piilossa.

"Tieto koealasta voisi aiheuttaa kyseisen metsikön tavallisesta poikkeavaa käsittelyä. Silloin saataisiin vääriä puustotietoja", selventää Korhonen.

VMI-tietoja kerätään eri puolella Suomea viiden vuoden kierrolla. Tiedoista lasketaan valtakunnallisia ja maakunnallisia metsävaratietoja, yksittäisen omistajan tasolla puustosta tai luontoarvoista ei raportoida. Harva koealaverkosto ei sitä edes mahdollista. Lukella tietoja keräävät lähinnä sen omilla palkkalistoilla olevat työntekijät ja toimintaa valvotaan sisäisesti.

Korhonen näkee, että ympäristöjärjestöjen tiedonkeruussa on omat riskinsä: Tietojen eteenpäin jakamisessa tai julkaisemisessa voidaan tulla lähelle tietosuojaan liittyvän lainsäädännön määrittelemiä rajoja. Kartoituksen perusteella metsässä saatetaan todeta luontoarvoja, jotka estävät hakkuut.

"Jos puunostajat alkavat siksi karttamaan kohdetta, mutta kartta ei pidäkään paikkaansa, se on aika mielenkiintoinen tilanne. Mikä on tiedontuottajan vastuu metsänomistajalle, joka kärsii tappion", Korhonen pohtii.

Greenpeacen maajohtaja Hanna Paulomäki vakuuttaa, ettei järjestön keräämä tieto ole ristiriidassa tietosuoja-asetuksen kanssa.

"Emme missään nimessä julkaise mitään nimiä. Ainoastaan sitä tietoa, joka löytyy jo muutenkin julkisesti esimerkiksi metsäkeskuksen sivulta. Kun on tehty hakkuuilmoituksia ja leimikoita, niin siellähän ne näkyvät tilojen rajaukset julkisesti", sanoo Palomäki.

Karttojen avulla metsäyhtiöt näkevät kenen mailla potentiaaliset luontokohteet ovat ja yhtiöt voivat näin karttaa hakkuita kyseisiltä alueilta.

Metsäkeskuksen metsälainsäädännön johtava asiantuntija Janne Uitamo toteaa, että kuka vain voi kerätä metsistä tietoa jokamiehenoikeuksien turvin, ja tekniikka tekee tietojen keruusta entistä helpompaa.

Uitamon mukaan metsää koskevaa tietoa voi pitää hallussaan ja käyttää, mutta jossain vaiheessa voidaan törmätä henkilötietorekisterin määrittämiin rajoihin.

Jos metsistä kerättäisiin tietoa, jotka kytkettäisiin suoraan esimerkiksi metsänomistajien nimitietoihin ja välitettäisiin eteenpäin, kyseessä olisi hänen mukaansa todennäköisesti henkilörekisteri.

"On selvää, että jos on nimiä tai yhteystietoja, silloin tiedot ovat henkilötietoja. Mutta onko jokin muu nimeen yhdistettävä tieto henkilötieto, se riippuu käyttötarkoituksesta ja tiedon luonteesta", pohtii Uitamo.

Luken tavoin myöskään metsäkeskuksella ei ole velvollisuutta tiedottaa maanomistajalle metsätiedon keruusta. Usein metsäkeskus kuitenkin kertoo tiedotusvälineiden kautta, missä sen kartoittajat milloinkin liikkuvat.Myös laserkeilausalueista tiedotetaan.

Greenpeacen ohella metsien luontokohteiden kartoittamisesta on kiinnostunut Koneen Säätiö. Säätiön apurahalla rahoitetaan korkean luontoarvon omaavien HCV-kohteiden kartoitusta.

Paulomäen mukaan kartoittajat tekevät yhteistyötä Greenpeacen ja useiden järjestöjen kanssa. Säätiön apuraha on myönnetty Aallokas Oy:lle, joka on luontoselvityksiä ja ympäristösuunnittelua tekevä konsulttiyhtiö. Kartoitus koskee valtaosin valtion metsiä, mutta muitakin alueita on mukana.

HCV-alueista julkaistaan karttamateriaalia ympäristöjärjestöjen ylläpitämällä metsakartat.fi-sivustolla.

"Tarkoitus on saada alueet kartalle mahdollisimman pian, jotta tiedot saadaan kaikkien nähtäville, arvioitavaksi ja eri tahojen hyödynnettäväksi. "

Työn hän uskoo jatkuvan vuoden 2022 puolelle. Kohteista kerätyt aineistot tulevat Palomäen mukaan aikanaan julkisesti nähtäville ja arvioitavaksi.

Mutta kuka maksaa, jos HCV-merkintä estää yksityisen henkilön oman metsän talouskäytön?

"On tärkeää, että metsänomistaja saa kohteesta asianmukaisen korvauksen. Toive on, että hallitus ohjaa riittävästi rahaa tähän tarkoitukseen eli lisää suojelurahoja, jotta luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen saadaan pysäytettyä, kuten hallitusohjelmassakin on linjattu", sanoo Palomäki.

Värriön yhteismetsää suojelurahaehdotus ei houkuttanut. Paikalliset metsänomistajat miettivät, kuinka kauan kartoitetut metsät ovat odottavassa välitilassa.

Katso uusin video: Vaellan-kevytmoottorikelkan voi purkaa pieniin osiin – ja muuntaa halutessaan mönkijäksi
Lue lisää

Suomen metsien vuosikasvusta rakentaisi yli 50 000 viisikerroksista puukerrostaloa

Metsävaratietoa tarvitaan investointien tueksi – rahat tulevat varmasti moninkertaisesti takaisin

Metsien hiilinielut räjähtivät kasvuun

IL: Tunaroiko Posti Lapissa? Roskalavalle päätyi sairauslomatodistuksia ja irtisanomisilmoituksia