Metsä

Vesi viipyy Hirvijärven altaassa keskimäärin jopa 10 vuotta – veden laatuun vaikuttavat pienetkin purot ja kaukaisetkin metsätaloustoimet

Kolmen kunnan alueella sijaitsevalle Hirvijärvelle valmistui koko valuma-alueen huomioiva metsätalouden vesiensuojelusuunnitelma.
Sanne Katainen
Hyväkuntoiseksi luokiteltu Hirvijärvi ulottuu Riihimäen, Hyvinkään ja Lopen alueille.

Kasvillisuutta ja puustoa kannattaa jättää vesistöjen varsille ja jyrkkiin rinteisiin. Laskuojan haara on hyvä paikka laskeutusaltaalle. Ojan perkauksen yhteydessä jätettävät kaivukatkot vähentävät kiintoaineksen kuormitusta.

Siinä muutama ilmainen neuvo, joita Riihimäen, Lopen ja Hyvinkään rajamailla sijaitsevan Hirvijärven ympäristön metsänomistajat ovat saaneet.

Hyväkuntoinen Hirvijärvi valikoitui mukaan kolmen vesiensuojeluyhdistyksen ja metsäkeskuksen Huomio metsien vesiensuojeluun -hankkeeseen, jossa vesiensuojelusuunnitelmia tehdään useiden järvien valuma-alueille, kertoo Paula Luodeslampi Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistyksestä.

"Halusimme antaa apua suunnitteluun ja käytännönläheisiä vinkkejä siitä, miten vesiensuojelun voi ottaa huomioon metsänhoidossa. Pyritään siihen, että jo maa-alueilla tehtäisiin toimenpiteitä, joilla estetään maa-aineksen ja ravinteiden karkaamista. Kun ravinteet ovat vesistössä, se on huomattavasti vaikeampaa."

Hirvijärven suunnitelmaa esiteltiin metsänomistajille viime vuoden syyskuussa ja se valmistui tammikuussa. Metsätalouden vesiensuojelu on monella palstalla ajankohtaista puntaroitavaa, sillä valuma-alueella on paljon uudistuskypsää metsää.

Vesiensuojeluyhdistykset ovat tehneet aikaisemmin paljon yhteistyötä maatalouden ravinnekuormituksen vähentämiseksi. Tällä kertaa huomiota haluttiin kiinnittää metsätalouden kuormitukseen, vaikka se ei varsinaisesti uhkaa järven tilaa.

Vesi viipyy Hirvijärven altaassa keskimäärin jopa 10 vuotta ennen kuin se laskee kohti Vantaanjokea. Järvi on syvä, mikä antaa jonkin verran ravinnepäästöjä anteeksi. Silti sinileväkukintoja esiintyy joinakin kesinä.

Vesiensuojelusuunnitelmassa on kymmeniä ehdotuksia eri pisteistä, jotka ovat vesiensuojelun kannalta olennaisia: suometsistä, eroosioherkiltä rinnemailta ja laskuojien varrelta.

Sanne Katainen
Suojaton rinnemaa on altis eroosiolle. Tässä tapauksessa puusto hakattiin paikalle tulevan laskeutusaltaan tieltä.

Luodeslammen mielestä metsätalouden tärkein vesiensuojelukeino on maanmuokkauksen vähentäminen. Kasvillisuus pitää paikoillaan vesistöjen varsien ja rinteiden ravinteita.

"Huomiota pitäisi kiinnittää myös pienempiin puroihin, ei vain järven rantaan."

Vesiensuojelusuunnitelmassa on ehdotuksia, mutta jokainen metsänomistaja päättää omista lähtökohdistaan, haluaako toteuttaa niitä, Luodeslampi korostaa.

"Monet tuntevat maansa hyvinkin ja tietävät, missä tapahtuu paljon eroosiota."

Metsänomistajien lisäksi hankkeessa tarjotaan tietoa metsäkoneen kuljettajille. Erilaiset paikkatietoaineistot auttavat leimikon suunnittelussa. Esimerkiksi eroosiomallien avulla suojavyöhykkeet ja säästöpuut voi sijoittaa kuvion herkimpään kohtaan.

Sanne Katainen
Hirvijärven valuma-alueen vesi puhdistuu useissa laskeutusaltaissa.

Yksi Hirvijärven valuma-alueen metsänomistajista on yhteismetsä Tuohi, joka on erikoistunut jatkuvaan kasvatukseen. Yhteismetsä päätti näyttää vihreää valoa, kun vesiensuojeluyhdistys ehdotti sen maalle laskeutusaltaan rakentamista. Varsinaisia kustannuksia yhteismetsälle ei altaasta koidu. Sen pohjaksi annettiin nuori, hoitamaton lepikko, joka päätyi energiapuuksi.

"Tehokkainta vesiensuojelua on metsien käsittely, joka minimoi päästöt. Jatkuvan kasvatuksen metsässä, jossa voimakkaita muokkauksia ei tehdä, päästöt loppuvat hyvin pitkälti", toteaa yhteismetsän hoitokunnan puheenjohtaja Jussi Saarinen.

Vaikka metsissä ei tehtäisi vesistöjä kuormittavaa muokkausta, altaiden kaltaiset vesiensuojelurakenteet voivat olla tarpeen suuria valuma-alueita ajatellen. Hyvä paikka laskeutusaltaalle saattaa sijaita eri omistajan metsässä kuin ravinnekuormitusta aiheuttava kohde. Monissa puroissa ja ojissa virtaa metsätalouden ja maatalouden tuottamia ravinteita sekaisin.

Yhteismetsä Tuohen palstalla tehtiin Hirvijärven lähellä viisi vuotta sitten turvepohjaisen sekametsän hakkuu, jossa puuta lähti yläharvennuksena noin 100 kuutiota hehtaarilta.

Ojien perkaukselle ei ollut tarvetta, sillä haihduttavaa puustoa jäi hakkuunkin jälkeen runsaasti.

"Olemassa olevat puut pitävät tämän pitkään kasvukunnossa, ja todennäköisesti uusia taimiakin syntyy."

Saarisen mukaan juuri suometsissä kasvaa usein pientä ja suurta puuta sekaisin, jolloin olosuhteet jatkuvalle kasvatukselle ovat otolliset.

Tärkeää on, että vedenpinta pysyttelee riittävän alhaalla loppukesällä, kun puut uudistavat juuristoaan. Juuret tarvitsevat 40–50 senttiä maata pohjaveden pinnan yläpuolella. Ohimenevä kevättulva ei puita haittaa.

Metsikkökuvio rajautuu lampeen. Lammen rantaa reunustava rämeikkö rauhoitettiin hakkuilta kokonaan.

"Reunavyöhykkeet ovat hyviä säästökohteita esimerkiksi FSC-sertifioinnin suojeluvelvoitealueiksi."

Sanne Katainen
Yhteismetsä Tuohen palstalla lammen ranta on jätetty reilulta leveydeltä hakkaamatta. Muualla käytössä ovat jatkuvan kasvatuksen menetelmät. Jussi Saarisen mukaan maan muokkaamattomuus on parasta vesiensuojelua.

Katso uusin video: Kaikkia keinoja kokeillut metsänomistaja kehitti oman hirvenkarkotusliemen
Lue lisää

Vanhat metsäojitukset vaikuttavat yhä suomalaisiin järviin – "Etenkin turvemaiden avohakkuu–ojitus-ketjulle tulisi löytää vaihtoehtoja"

Kipsikäsittelylle on vaihtoehtoja: Myös rakennekalkki ja teollisuuden sivutuotteena syntyvät kuidut vähentävät peltojen fosforivaluntaa

Tutkimus: Uppopuu puhdistaa metsäojien vettä ja säilöö hiiltä parhaimmillaan vuosituhansiksi

Tuottajajärjestöt julkaisivat vesiohjelman: Vesiensuojelussa tarvitaan valuma-aluekohtaisia ja tarpeen mukaan kohdennettuja toimia