Jo toista kertaa liekkimeren äärellä: Valtaosa Jouko Myllyselän metsistä paloi toissa kesänä – nyt hän kertoo, miten suurvahingosta selvittiin

Jouko Myllyselkä päätti suojella lähes puolet palaneesta metsäomaisuudestaan. Kuva: Maiju Pohjanheimo

Hävityksen kauhistus. Kyllä oli kallis makkaranpaisto”, metsänomistaja Jouko Myllyselkä päivittelee mustuneiden runkojen keskellä Muhoksella. Hiiltyneet kannot muistuttavat, mikä on valtavan avohakkuun syy viereisellä palstalla.

Myllyselän huolellisesti hoitamat metsät kokivat lähes täystuhon vuosi sitten keskikesällä.

Mäntykangas oli rutikuiva, ja sää oli tuulinen. Myllyselän metsässä oli harvennushakkuu käynnissä. Työ päätettiin keskeyttää, koska haluttiin varmistua, ettei hakkuukoneesta kimpoava kipinä vain sytyttäisi maastoa palamaan, Myllyselkä muistelee.

Valitettavasti metsä oli jo syttynyt palamaan toisaalla. Syttymissyyksi epäillään retkeilijöiden nuotiota, joka oli sammutusyrityksistä huolimatta jäänyt kytemään.

Myllyselkä oli paikalla, kun liekkimeri alkoi lähestyä.

”Ensimmäinen ajatus oli, että metsäkone täytyy kuljettaa pois palon alta”, hän kertaa. Myllyselän poika oli töissä urakoitsijalla, joka suoritti hakkuuta alueella.

”Toinen ajatus oli, että olisi pitänyt olla nitrot matkassa.”

Palokunta käski metsäkoneenkuljettajaa tekemään palokatkoa, jotta latvapalon eteneminen saataisiin pysähtymään. Muutama puu ehdittiin kaataa, ennen kuin piti lähteä liekkien alta pois.

Metsää paloi lopulta yhteensä 250 hehtaaria. Palossa tuhoutui metsää Muhoksen puolella seitsemän ja Tyrnävän puolella kolmen metsänomistajan mailla.

Sammutus oli hankalaa, sillä laajalla alueella tiestöä on vähän. Paloautolla ei päässyt kulkemaan kaikkialle, sillä pehmeä hiekkatie oli vaarassa sortua. Myös pyörivä tuuli ja kaukana sijaitseva vedenottopaikka vaikeuttivat sammutusta.

Muhoksen palo on 2000-luvun laajin. Edellisen kerran yli 200 hehtaaria roihusi Tammelassa vuonna 1997. Tänä vuonna Kalajoella paloi 227 hehtaaria.

Oulun seudun metsänhoitoyhdistyksen metsäneuvoja Tapio Kylmänen, maanomistaja Jouko Myllyselkä ja metsähoidon asiantuntija Anu Hilli metsäkeskuksesta kävivät katsomassa, miltä paloalueella näyttää reilu vuosi palon jälkeen. Kuva: Maiju Pohjanheimo

Myllyselkä koki metsäpalon jo toista kertaa samalla alueella. Metsä paloi edellisen kerran vuonna 1969, jolloin hän oli 7-vuotias.

”Muistan sen hyvin. Sellainen pöhinä oli tällä aavalla.”

Silloinkin palo syttyi ihmistoiminnan seurauksena.

Poliisi epäili, että kesän 2020 palo syttyi kahden alueella retkeilleen nuoren veljeksen nuotiosta, joka oli sammutettu huolimattomasti. Veljekset kertoivat kuulusteluissa sytyttäneensä 28. kesäkuuta nuotion risuista ja sammuttaneensa sen vesipullolla ja polkemalla. Alueella oli metsäpalovaroitus.

Seuraavana päivänä pelastuslaitos sai ilmoituksen maastopalosta.

Toinen veljeksistä alkoi seuraavalla viikolla pohtia nuotion ja metsäpalon mahdollista yhteyttä ja kertoi asiasta vanhemmalleen.

Asia eteni syyteharkintaan, mutta syyttäjä päätti, ettei veljeksiä vastaan nosteta syytteitä, sillä syyllisyydestä ei ollut riittävästi näyttöä. Asiassa ei voitu sulkea pois, etteikö palo olisi voinut syttyä jostain muusta kuin veljesten retkinuotiosta, esimerkiksi jonkun muun henkilön tupakan tumpista. Toinen rikoksesta epäillyistä veljeksistä oli tapahtumahetkellä alaikäinen.

Myllyselkä osti Muhoksella sijaitsevat metsänsä vuonna 1994.

”25 vuotta meni, että metsä alkoi tuottaa. 25 vuoden päästä olisi tullut tosipotti.”

Isosta menetyksestä huolimatta hän suhtautuu oman metsän palamiseen rauhallisesti.

”Ei auttanut jäädä märehtimään.”

Toiminta auttoi – ja metsävakuutus.

Kasvinviljelytilaa viljelevän Myllyselän 75 metsähehtaarista paloi noin 50. Siitä 19 hehtaaria hän päätti suojella 20 vuodeksi Metso-ohjelman kautta.

Loput hän hakkautti jo viime syksynä. Hiiltynyt puu ei kelpaa sellutehtaille eikä sahoille, vaan se meni energiapuuksi Vapolle.

Sen jälkeen on äestetty ja kylvetty, mätästetty ja istutettu. Valtaosan aukoista hän uudisti männylle, kahdeksan hehtaaria kosteampia maita kuuselle.

Nyt Myllyselkä ajattelee, että metsäpalo on ollutta ja mennyttä. Uusi metsä on jo kasvamassa.

”Ensi vuonna tulee hyvä korvasienikevät.”

Luontaisesti syntyneet männyntaimet pilkistävät mustuneesta maasta. Kuva: Maiju Pohjanheimo

Oulun seudun metsänhoitoyhdistyksen Muhoksen-toimipisteen metsäneuvoja Tapio Kylmänen kertoo, että monella metsänomistajalla oli tunteet pinnassa, kun häneen otettiin yhteyttä palon jälkeen.

”Yllättävän rauhallisesti kuitenkin suhtauduttiin.”

Noin joka toisella metsänomistajista oli vakuutus. Kylmänen teki kaikki Muhoksen puolella sijaitsevien palstojen vahinkoarviot. Hän arvioi puuston arvon ennen vahinkoa ja vahingon jälkeen. Myös puuston odotusarvo laskettiin.

”Ilman vakuutusta metsänomistaja saa käytännössä vain energiapuun hinnan, mikäli päättää hakkauttaa puut”, Kylmänen toteaa.

Metsäkeskus järjesti elokuussa alueen metsänomistajille ja muille kiinnostuneille tutustumisretken metsäpaloalueelle, jossa käytiin läpi metsän uudistamista ja luonnonsuojelun mahdollisuutta.

Myös luonnossa liikkuminen ja retkeily jokamiehenoikeuksin nousivat puheeksi. Joillekin maanomistajille olisi ollut helpompi hyväksyä tapahtunut, jos palo olisi syttynyt esimerkiksi salamaniskusta.

Kylmänen on huolissaan maastopyöräilyn yleistymisestä. Asutusta lähellä sijaitsevat helppokulkuiset kankaat houkuttelevat kaikenlaisia kulkijoita. ”Miten luonto kestää jokamiehenoikeudet”, hän pohtii.

Myllyselkää harmittaa niin sanottujen läskipyörien jäljet, jotka näkyvät selkeinä painaumina karulla kankaalla. Pyöräily kuuluu voimassa olevan lainsäädännön perusteella jokamiehenoikeuteen. Maastopyöräily on siis sallittua ilman maanomistajan suostumusta, mutta siitä ei saa aiheutua vähäistä suurempaa haittaa tai vahinkoa maankäytölle.

Olemassa olevilla poluilla ja urilla pyöräileminen ei yleensä aiheuta haittaa maastolle. Jos maastopyöräilyyn käytetään laajassa mitassa samoja alueita, siitä on hyvä sopia maanomistajan kanssa, retkeilyä ja luonnossa liikkumista edistävä Suomen Latu suosittaa.

”Retkeilyyn toivotaan vastuullisuutta”, metsänhoidon asiantuntija Anu Hilli metsäkeskuksesta painottaa. Avotulen teko on joka tapauksessa kielletty ilman maanomistajan lupaa, oli metsäpalovaroitus tai ei.

Muhoksen metsäpalon hintalapuksi on arvioitu kokonaisuudessaan 1,5–2 miljoonaa euroa. Siitä puuston arvo oli noin puoli miljoonaa euroa. Loput kulut syntyivät sammutuksesta.

Jouko Myllyselältä vääräleuat ovat jo tiedustelleet, joko hän on mersun hankkinut vakuutusrahoilla. Todellisuudessa verojen sekä metsäkoneketjujen ja uudistamisen kustannusten jälkeen niistä ei jää paljoakaan käteen.

”Siinä ei kuitenkaan säästä mitään, että jättää metsät vakuuttamatta”, Myllyselkä muistuttaa.

Luontainen uudistaminen ei usein onnistu metsäpaloalueella, jos siementävät puut ovat kaukana.

Metsäkeskuksen Hilli kuitenkin huomaa, että kuusen istutusalalla siellä täällä kasvun on aloittanut myös luontaisesti syntynyt männyntaimi. Männyn uudistumisen kannalta on ollut hyvä vuosi.

Hiiltynyt puu tuotti metsäalueelle suojeluarvot. Ely-keskus oli kiinnostunut suojelemaan koko 250 hehtaarin paloalueen, mutta on tyytyväinen nyt suojeltuun 70 hehtaariinkin. Kuva: Maiju Pohjanheimo

Kymmenestä maanomistajasta kuusi päätti tehdä Pohjois-Pohjanmaan ely-keskuksen kanssa suojelusopimuksen. Luonto- ja alueidenkäyttöyksikön päällikkö Eero Melantie kertoo, että ely-keskus oli kiinnostunut suojelemaan koko 250 hehtaarin paloalueen mutta on tyytyväinen nykyiseenkin saldoon.

”Metsäpaloalueesta on nyt suojeltu yhteensä 70 hehtaaria, joista 60 muodostaa yhtenäisen alueen”, Melantie toteaa.

Kaikki sopimukset ovat voimassa 20 vuotta. Pysyvistä sopimuksista ei Melantien mukaan edes neuvoteltu, vaan määräaikaisuudesta lähdettiin alun alkaenkin sopimaan. Näin metsänomistajat saavat lisää miettimis­aikaa, mitä metsiltään lopulta haluavat.

Korvauksena suojelusta metsänomistajille maksettiin energiapuun hinnan mukaisesti. Korvauksesta ei tarvitse maksaa veroa.

Myllyselkä päätyi suojelemaan vajaan puolet palaneista metsistään osin sen vuoksi, että säästyi uudistamiskustannuksilta. ”Halusin myös laittaa korteni kekoon luonnonsuojelussa.”

Suojelusopimus kieltää alueella kaiken metsänhoidon, mutta metsästysoikeus säilyy edelleen metsänomistajan päätäntävallassa.

Melantien mukaan metsäalueella ei ennen metsäpaloa ollut suojeluarvoja. Valtaosin metsä oli noin 50-vuotiasta männikköä. ”Hiiltynyt puu tuotti suojeluarvot. Nyt odotetaan palolajistoa.”

Metsäpalosta hyötyvät monet hyönteiset, esimerkiksi kaskikeiju, palokurekiitäjä, havujahkiainen ja palolatikka.

Palaneet puut kuolevat eri tahtiin, joten metsässä on jatkossa eri lahoamisvaiheissa olevaa puuta. Siitä hyötyvät monet käävät ja sienet. Palaneen maan ensiasuttajia ovat muun muassa kulosammal ja nuotiosammal.

MT:n vieraillessa Myllyselän tuoreella suojelualueella palokärjet nautiskelivat jo hyönteistarjonnasta. Palaneessa maassa viihtyvä juuristopatogeeni kuplamörsky on kasvattanut komeat itiöemät.

Mustat puunrungot ja viimeiset ruskan väreissä leiskuvat maitohorsmat muodostavat karun kauniin kontrastin.

Lue myös:

Palanut metsä toimi tv-sarjan näyttämönä Muhoksella – Tuottaja kiittää maanomistajaa myötämielisyydestä: "50 henkilön kuvausryhmä kalustoineen on melkoinen karavaani"