Metsät ovat jäämässä maankäytössä umpikujaan

Metsien ennallistaminen on uusi ja arvaamaton kokonaisuus, johon odotetaan poliittista ratkaisua EU:ssa. Kuvituskuva. Kuva: Petteri Kivimäki

Kaavojen ajantasaistaminen on alkanut ja sillä ollaan kotikutoisesti edelleen näivettämässä metsätaloutta.

Maankäyttöön on luotu tulkintoja, jotka poikkeavat hyvästä metsien hoidosta. Maankäyttölait ovat vanhentuneita ja ristiriidassa uusittujen metsälakien kanssa. Rakentamisen ohjaus kaavoissa on maankäyttöä poikkeuslupineen. Puuston kasvatus ja luonnon monimuotoisuuden hallinta kuuluvat metsään.

Ristiriitojen käsittelystä aiheutuu turhia kustannuksia metsänomistajille ja byrokratian rasituksia myös kunnille.

Kaavoja tulkitsevat kuntien rakennusvalvonnan viranomaiset, maanmittarit, ely-keskusten virkamiehet, suuren media ympäristötietoiset toimittajat ja riitatapauksia ratkaisevat juristit.

Yhteistä näille on se, ettei heillä ole metsäalan koulutusta.

Kaavoittajat suosivat puiden kaatamisen ja avohakkuiden kieltoa, maisematyölupia ja muinaisrantojen koskemattomuutta. Ratkaisuihin etsitään näkemystä median luomista mielikuvista, jolloin päädytään metsätalouden vastaisuuteen ja kieltoihin.

EU on ilmeisesti asettamassa uusia metsänkäytön suosituksia, perusteena vaikeasti tulkittava ennallistaminen.

Kaavoihin ei tule asettaa uusia yksilöityjä metsätaloutta ohjaavia säädöksiä, vaan purkaa aiempia, vuosikymmeniä sitten asetettuja. Maankäyttöä rakentamiseen on tarve laajentaa, lisätä ja parantaa lomarakennuspaikkojen haluttavuutta. Maankäyttö- ja rakennuslaki kokonaisuutena on sekin uudistamisen tarpeessa.

Vanhentuneiden kaavojen perusteisiin sisältyneet luonnontieteelliset virheet metsän käyttöön tulisi poistaa.

Olen metsänomistajana huolestuneena seurannut Kaakkois-Suomen talouselämää ja elinkeinojen näivettymistä. Helsingin Sanomien (21.1.) mukaan ”pahimmassa tapauksessa Saimaan ympäristön metsä- ja biotalous sakkaavat. Sitä meillä ei ole varaa menettää. Jos huokea vihreä energia puuttuu, Itä-Suomi taantuu entisestään”.

Kaavoihin sisältyvä rakentamista ja maankäyttöä ohjaava vaikutus on pitkäjänteinen. Tässä suhteessa sen vaikutukset ovat samankaltaisia kuin pitkäjänteisessä metsätaloudessa ja ne ovat merkittäviä ja ratkaisevia.

Siksi on tarpeen arvioida, etteivät ne tule rajoittamaan maan tulevaa käyttöä liikaa ja siksi ne on ohjeistettava väljästi tulkittaviksi. Kaavoihin sisältyvää ohjausta ja rajoitteita tulee asettaa mahdollisimman vähän.

Metsäopetusta maanmittareille on vähennetty tai lopetettu kokonaan.

Aalto-yliopisto lopetti sen vuonna 2010, kun rakennettujen kiinteistöjen arvot olivat nousseet ja niiden hallinto ja arviointi keskittyivät maanmittareiden työksi. Samoin metsäalan opetus väheni maakuntien ammattikorkeakouluissa.

Metsät ovat nyt nousseet poliittisen keskustelun ytimeen. Ilmasto, hiilen sitoutuminen ja vapautuminen, kestävän elämän edellytykset, metsäkato ja sukupuutot ovat tärkeitä metsäekosysteemien toiminnassa.

Metsälajien uhanalaisuuden kartoitus on tuonut paljon uutta tietoa. Tiedon soveltaminen käytäntöön vaatii edelleen arviointia siitä, miten se olisi otettava huomioon metsätaloudessa. Paljonko on ylisummaan uhanalaista lajistoa ja miten suuret nisäkkäät on laskettu mukaan? Mikä on uhanalaisten resilienssi suhteessa hakkuisiin.

Metsien nisäkkäät ja linnut ovat kuitenkin menestyneet ravintoketjun huipulla hyvin. Niistä suurin osa jo vallannut koko maan sitten toisen maailmansodan.

Metsien ennallistaminen on uusi ja arvaamaton kokonaisuus, johon odotetaan poliittista ratkaisua EU:ssa. Ongelma koskee monia ammattikuntia, joilla ei ole yhdenmukaista näkemystä. Käsitteistäkään ei olla yksimielisiä; mikä on ”vanha metsä”?

Ekosysteemien luontaisen uudistumisen dynamiikkaa ei voi rinnastaa eri metsävyöhykkeillä toisiinsa. Pääpuulajit poikkeavat toisistaan. Mikä on ennallistetun metsän tavoitetila (sukkession kliimaksivaihe), johon pyritään?

Ennallistaminen on sinänsä absurdi ajatus, sillä metsä elää jatkuvassa muutoksen tilassa, eikä sitä voi pysäyttää.

Onko kokonaisuuden yksinkertaisin punainen lanka puun käytön vähentäminen ja metsätalousvastaisuus?

Viimeisimpien valtakunnanmetsien inventointitietojen mukaan metsissä kasvaa vuosittain puuta yli 100 miljoonaa kuutiota, kun siitä on otettu käyttöön enintään 70 miljoonaa kuutiota. Kasvua on siis edelleen selvästi enemmän kuin poistumaa. Vain 1960-luvulla on hakattu kasvua enemmän.

Metsien sienten ja hyönteisten monimuotoisuudelle jää vielä paljon biomassaa vapautettavaksi ravinteiksi ja hiilidioksidiksi.

Uusilla ratkaisuilla EU:ssa on suuri merkitys maallemme, varsinkin Itä-Suomessa. Suomi elää yhä metsästä. Venäjän rajan sulkeminen, tehtaiden alasajo ja kaavoitus ovat jo heikentäneet elinkeinoja. Nyt niistä väitellään eduskunnassa.

Kaavojen ajantasaistaminen on alkanut ja sillä ollaan kotikutoisesti edelleen näivettämässä metsätaloutta.

Simo Hannelius

metsänhoitaja, MMM

Kauniainen