Metsästä kuuluu ryske – siellä tehdään ehkä suurinta syntiä mitä nykyään voi tehdä
Väitän, että jokaisella, joka omistaa edes hehtaarin suomalaista metsää, on siihen myös tunneside.14.4.202307:00
Rytinä kuuluu metsästä. Keltamusta harvesteri ryntää hitaasti eteenpäin. Tasaisen hurinan rikkoo vain ketjusahan nopea luikaus, kun se sahaa tukin irti rungosta, iso pölli kolahtaa humahtaen tovereittensa joukkoon.
Metsäharvesterin työtä on lumoavaa katsella. Se on kuin transformer, joka kääntää ja vääntää puita kuten haluaa ja sirottelee tukit, kuidut ja polttopuut siististi omiksi läjikseen.
Olen katsomassa, kun metsässäni tehdään avohakkuuta. Ehkä suurinta syntiä mitä tänä päivänä voi tehdä.
Tämä hakkuu olisi pitänyt tehdä jo vuosia sitten, mutta talvikelit ovat olleet täällä rannikolla haastavat ja metsän päätehakkuuta on siirretty monen monta kertaa. Tämä on jo toinen yritys tänä vuonna ja nyt näyttää siltä, että lunta ja pakkasta on tarpeeksi, jotta koneet eivät jätä isoja jälkiä metsikköön.
Hakattava alue on puolitoista hehtaaria ja se on aikoinaan metsän keskellä ollut peltoalue, joka on metsittynyt itsestään. Aluksi koivut, haavat ja männyt ovat vallanneet pellot, mutta ojien tukkeuduttua vuosikymmenten aikana ja läheisen suon työnnettyä kosteuttaan, pelloilla on metsän pohja täynnä kuusen alkuja.
Tukin leikkauspinnasta näkee, että ensimmäiset kolmekymmentä vuotta on ollut kovaa kasvua, sen jälkeen kun vesi on hiipinyt metsään, on männyn kasvu hidastunut huomattavasti.
Kone pysähtyy ja tuon keltamustan hirviön sisältä purkautuu koneen omistaja. Leppoisa hiljainen kaveri, joka osaa hommansa. Metsäkoneen kuljettajan homma on yksinäistä työtä, joten harvat juttuseurat voivat piristää päivää.
Olemme sopineet, että yritämme säästää luontaisesti metsänpohjaan kasvaneita kuusentaimia. Kuski kertoo, että pitää jättää varjopuita taimille, muuten kuusen taimet polttavat itsensä loppuun, kun ikänsä varjossa eläneet yrittävät selvitä yllättävässä auringonpaisteessa.
Ensi kesänä, kun tuo raivio laikutetaan, kaivatan vanhat ojat uudelleen ja istutan jalostettuja kuusentaimia luonnostaan tulleiden taimien lisäksi. Hyvällä hoidolla kymmenen vuoden päästä tässä on rivakasti kasvava nuori metsä.
Tuo metsäpala, entiset Tuominiemen pellot, alkavat kasvaa uutta puuta viidennelle sukupolvelle. Isäni tutustutti minut metsiin, kun olin nuori, nyt minä teen saman omille pojilleni. Kerron tarinoita ja tietoja, jotka ovat kulkeneet sukupolvelta toiselle.
On tiettyjä puita, joita ei saa ikinä kaataa. On paikkoja, jotka saavat olla kauneutensa takia rauhassa.
Tämä kevät on taas osoittanut, kuinka tuhotussa ympäristössä asuvilla on varaa sanoa kuinka luonnon ympärillä tulee elää. Metsänomistajista, metsästä elävästä teollisuudesta ja metsätyömiehistä yritetään tehdä kasvottomia hiilinielun tuhoajia, jotka surutta syöksevät metsät sellukattilaan ja nauravat pankkiin mennessään.
Jos ei metsää omista, voi helposti uskoa tuon tarinan. Väitän, että jokaisella, joka omistaa edes hehtaarin suomalaista metsää, on siihen myös tunneside.
Metsä ei ole vain rahantekoväline, se on sukupolvelta toiselle siirtyvä luonnonvara, jota jokainen omistajapolvi pyrkii hoitamaan niin, että lapsilla ja lapsenlapsilla on metsää pahan päivän varalle. Tuo sukupolvien ketju maaseudulla on paras hiilinielumme hoitaja. Yksityiset metsänomistajat tekevät pyyteetöntä työtä kaikkien suomalaisten hyväksi.
Kirjoittaja on teuvalainen maanviljelijä ja Elonkerjuu-yhtyeen kitaristi.Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
