Isomäki: ”Metsänomistajien äänet saattoivat ratkaista eduskuntavaalien tuloksen” ‒ Hiilinieluihin ja luontokatoon liittyvät näkemykset ovat kaukana toisistaan
”Sekä metsien hiilinieluista että luontokadon pysäyttämisestä pitäisi ryhtyä käymään rakentavaa ja kompromissihakuista keskustelua”, Aarteen kolumnisti Risto Isomäki kirjoittaa.
Hiilinieluihin liittyvien ajattelutapojen yhteensovittaminen on viime vuosina lievästi sanottuna takkuillut, kirjoittaa Risto Isomäki. Kuva: Rami Marjamäki5.7.202309:00
Kevään mittaan on puhuttu paljon vihreiden ja keskustan vaalitappion sekä kokoomuksen ja perussuomalaisten voiton taustalla olleista tekijöistä. Yksi vaalitulokseen vaikuttanut tekijä on kuitenkin jäänyt vähälle huomiolle.
Metsälehden eduskuntavaalien alla tekemän mielipidekyselyn mukaan lähes kaksi kolmasosaa vuonna 2019 vihreitä kannattaneista metsänomistajista aikoi keväällä 2023 äänestää muita puolueita. Myös keskusta ja SDP olivat vaarassa menettää metsänomistajien ääniä. Perussuomalaisia äänestävien metsänomistajien lukumäärä näytti kasvavan reilulla kahdella kolmasosalla, ja myös kokoomus näytti lisäävän kannatustaan.
Jos Metsälehden gallup osui oikeaan, metsänomistajien äänestyskäyttäytymisen muutos aiheutti vaalituloksessa ehkä kolmen ja puolen prosenttiyksikön suuruisen siirtymän kokoomuksen ja perussuomalaisten hyväksi ja muiden puolueiden tappioksi. Toisin sanoen metsänomistajien äänet saattoivat ratkaista eduskuntavaalien tuloksen.
Mistä muutos johtui? Kenties siitä, että metsänomistajat ja ”vihreät” – laajasti käsitettynä – alkoivat viime vaalikaudella elää omissa rinnakkaistodellisuuksissaan.
”Vihreät” sanoivat, että hakkuut olivat romahduttaneet Suomen metsien hiilinielut ja että tästä aiheutuisi Suomelle miljardien eurojen ylimääräinen lasku. Koska Suomi joutuisi ostamaan hiilinieluja Italialta, kaikki suomalaiset joutuisivat maksumiehiksi.
Metsänomistajien mielestä puusta oli saatu suuri osa kaikesta Suomen energiasta, koska metsiä oli hoidettu hyvin. Jos puusta saatu energia olisi tuotettu fossiilisilla energialähteillä, Suomen hiilipäästöt olisivat olleet kaksinkertaiset. Lisäksi metsänomistajat olivat järjestelmällisesti kasvattaneet metsien hiilivarastoja yhä suuremmiksi ja näin poistaneet vuosikymmenien ajan ilmakehästä myös suurimman osan Suomen muista hiilipäästöistä. Eivätkö muutkin kansalaiset voisi osallistua ilmastotalkoisiin, edes pienellä panoksella?
Näiden kahden ajattelutavan yhteensovittaminen on viime vuosina lievästi sanottuna takkuillut.
Myös luontokadon pysäyttämiseen liittyvät näkemykset ovat eriytyneet kovin kauas toisistaan. Suurin osa metsänomistajista kuuluu ikäluokkiin, jotka ovat tottuneet ajattelemaan asioita uhanalaisten lajien pelastamisen eli sukupuuttojen torjumisen kautta.
Tämä on mielestäni edelleen perusteltu lähestymistapa tilanteessa, jossa jopa enemmistö maailman kaikista eliölajeista uhkaa kuolla sukupuuttoon ilmaston lämpenemisen ja ylimääräisen hiilidioksidin aiheuttaman meriveden happamoitumisen takia.
Happamoitumisen ja lämpenemisen yhteisvaikutus uhkaa hävittää valtameristä kokonaisia eliöiden luokkia ja mahdollisesti jopa kokonaisia pääjaksoja. Esimerkiksi ”linnut” on luokka, samoin kuin ”nisäkkäät”. Muun muassa hyönteiset, hämähäkkieläimet ja äyriäiset kattava ”niveljalkaiset” on pääjakso.
Viime aikoina on alettu puhua ennen kaikkea erilaisten lajien paikallisten populaatioiden suojelusta. Tätä on vaikea mieltää yhtä tärkeäksi kuin kokonaisten lajien tai luokkien pelastamista, varsinkin kun suuri osa Suomessa esiintyvistä lajeista on sirkumpolaarisia eli koko pohjoisen havumetsävyöhykkeen alueella esiintyviä.
On kuitenkin syytä muistaa, että vaikka Suomella ei ole kokonaisia omia lajejaan, meillä on kaksi ikonista alalajia eli saimaannorppa ja saimaanlohi. Ne ovat ne eläimet, joiden suojelusta meillä on erityinen vastuu, koska ne eivät elä missään muualla kuin Suomessa.
Saimaanlohen pelastaminen vaatisi vain muutamien patojen purkamista ja noin 25 miljoonan euron investointia. Mutta ilmeisesti annamme saimaanlohen kuolla sukupuuttoon, koska emme osaa panna asioita tärkeysjärjestykseen emmekä enää pysty sopimaan asioista keskenämme.
Sekä metsien hiilinieluista että luontokadon pysäyttämisestä pitäisi ryhtyä käymään rakentavaa ja kompromissihakuista keskustelua, jossa kummatkin osapuolet ovat valmiita muuttamaan mielipiteitään esille tulevan tutkimustiedon pohjalta. Toivon, että kevään eduskuntavaalitulos lisäsi myös vihreiden mielenkiintoa aitoa vuoropuhelua kohtaan.
Aarteen kolumnisti, metsänomistaja Risto Isomäki (s. 1961) tunnetaan tieteisromaaneistaan ja tietokirjoistaan.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
