Koivu on lisääntymisnopeuden kuningatar – osa siemenistä itää jo samana vuonna, kun taas kuusi vaatii kaksi ja mänty kolme suotuisaa kasvukautta

Koivun hedekukat muodostuvat jo kukintakesää edeltävänä syksynä. Emikukat tulevat esiin vasta lehtien puhkeamisen aikaan. Kuva: Jarkko Sirkiä

Keväällä metsässä käyskennellessä saattaa törmätä kuusenoksasta ylöspäin sojottavaan punaiseen käpyä muistuttavaan kukkaan.

Yhdennäköisyys ei ole sattumaa, sillä tuosta kukasta kehittyy myöhemmin kuusen käpy.

"Kuusen, männyn ja myös koivun kukinta määräytyy jo edellisenä kesänä. Tuolloin syntyvät kukkasilmut ja -aiheet, joista seuraavana kesänä kehittyvät edelleen emi- ja hedekukat", kertoo Luonnonvarakeskuksen tutkija Pekka Helenius.

Hän korostaa, että puiden lisääntymisessä mikään ei ole sattumaa.

"Evoluutio on kehittänyt vuosituhansien saatossa menetelmät, jotka parhaiten edesauttavat lajin selviytymistä."

Kuva: Jukka Pasonen

Kuusen punaisesta emikukinnosta kehittyy pölyttymisen jälkeen käpy. Kuva: Kari Salonen

Kaikki kolme pääpuulajiamme lisääntyvät suvullisesti siemenistä. Koivu lisääntyy myös suvuttomasti kantovesoista.

Ne ovat myös yksikotisia eli niiden hede- ja emikukat ovat samassa puussa.

Emikukissa sijaitsevat siemenaiheet ja hedekukissa siitepölyhiukkaset. Jos pölytys onnistuu, kasvaa hedelmöittyneestä siemenaiheesta siemen.

Kuusella ja männyllä emikukat sijaitsevat yleensä ylhäällä latvuksessa, hedekukat alempana. Näin puu pyrkii minimoimaan itsepölyttymisen riskin.

"Yleistä on, että metsässä naapuripuut pölyttävät toisensa ristiin", Helenius sanoo.

Joskus siemenaihe voi kuitenkin pölyttyä oman puun siitepölyllä tai jäädä kokonaan ilman.

Itsepölytyksen seurauksena siemenen kehitys yleensä keskeytyy ja syntyy tyhjä siemen. Ilman siitepölyä jääneestä siemenaiheesta kehittyy kuusella niin ikään tyhjä siemen, männyllä pelkkä lenninsiipi.

"Männyllä tyhjien siementen osuus on noin 20 prosenttia, kuusella voi olla jopa puolet."

Kuva: Jukka Pasonen

Kuusen ja männyn lisääntymisessä suurin ero on aikataulu.

Kuusella kukinta ja pölytys, hedelmöitys ja siemenaiheen kehittyminen valmiiksi siemeneksi tapahtuvat saman kesän aikana. Siemenensä kuusi varistaa seuraavana keväänä, usein vielä lumen ollessa maassa.

"Kuusi hyödyntää hangen pinnalla tuulen avulla tapahtuvaa siementen leviämistä.”

Männyllä prosessi on pidempi. Sen kukinta ja pölytys tapahtuvat samoin kuin kuusella. Sen sijaan hedelmöitys ja siementen kypsyminen tapahtuvat vasta seuraavana vuonna ja variseminen vielä tästä vajaata vuotta myöhemmin.

"Tämä tapa on tietääkseni kasveilla aika harvinainen", Helenius sanoo.

Männyn siementen variseminen on pitkäkestoinen tapahtuma.

"Kuulin ensi kertaa huhtikuun puolivälissä, miten männyn käpysuomut lähtivät puussa rapisten aukeamaan. Siementen variseminen jatkuu kesäkuulle asti ja siementen itäminen vieläkin myöhempään", Helenius kuvailee.

Hän arvelee, että pitkän varisemis- ja itämisajan taustalla on puun varautuminen epäedullisiin sääoloihin.

"Jos alkukesään osuva pitkä pouta tappaa ensimmäiset sirkkataimet, tulee lisää taimia vielä myöhemmin, eikä yksittäinen sääilmiö vaaranna koko lisääntymistä."

Kuva: Jukka Pasonen

Äkkipäätä voisi ajatella, että nopein lisääntymistapa on aina tehokkain. Siinä on kuitenkin vaaransa.

"Kuusen suuri emikukka ja siitä kehittyvä, vasta talvella kovettuva käpy on helppo saalis käpy- ja siementuhohyönteisille."

Toisaalta kuusen onnistunut lisääntyminen vaatii vain kahden kasvukauden suotuisat olosuhteet, mänty kolmen.

"On mahdollista, että männyn siementen hitaampi kehittyminen on sopeuma tuholaisia vastaan", Helenius arvelee.

Vielä havupuita nopeampi lisääntyjä on koivu. Sen hedekukat muodostuvat jo kukintakesää edeltävänä syksynä ja ovat selvästi näkyvillä oksien kärjissä lehtien varisemisen jälkeen.

Emikukat tulevat esiin vasta lehtien puhkeamisen aikaan.

"Koivu varistaa siemenensä jo elokuussa, ja osa voi itääkin pian varisemisen jälkeen”, Helenius kertoo.

Koivun siitepöly on havupuita kevyempää, ja se voi levitä ilmavirtausten mukana satoja kilometrejä.

Puiden siemensadoissa on runsasta vuosittaista vaihtelua.

"Vaikka koivusta puhutaan runsaana siementäjänä, on myös sillä hyviä ja huonoja satoja", Helenius selventää.

Siementen ja etenkin siitepölyn tuottaminen vie paljon resursseja, minkä vuoksi puut eivät kuki vuosittain.

"Puut joutuvat miettimään, käyttävätkö resurssinsa lisääntymiseen vai kasvuun."

Mitä valoisampi ja ravinteikkaampi paikka, sitä enemmän puut tuottavat siemeniä.

Havupuilla hehtaarikohtainen siemenmäärä voi olla 5–10 kiloa, siitepölyn jopa 30–40 kiloa.

"Koivun kohdalla taas puhutaan sadoista tuhansista, parhaimmillaan ehkä jopa miljoonasta siemenestä per puu", Helenius arvelee.

Jotkut puulajit lisääntyvät sekä suvullisesti siemenistä että suvuttomasti vesomalla.

Haavalla suvuton lisääntyminen juurivesoista on jopa suvullista yleisempää.

Yksi siemensyntyinen haapa voi Heleniuksen mukaan kloonata itsensä useiksi, perimältään identtisiksi rungoiksi.

"Pienet haapametsiköt voivat siis olla periaatteessa samaa puuyksilöä."

Haavoilla runkojen identtinen perimä näkyy muun muassa siinä, että ne varistavat lehtensä täsmälleen samaan aikaan.

"Tuhoja vastaan klooni on heikompi. Adaptaatio eli muuttuviin olosuhteisiin sopeutuminen on mahdollista vain suvullisen lisääntymisen kautta.”

Lue myös:

Leppä kukkii pohjoisessa, koivun kukinta alkoi etelässä

Käpykeräys ei jatku Lapissa keväällä, mutta syksyn osalta tilanne on auki

• Suvullinen lisääntyminen. Sukusolujen eli siemenaiheen munasolun ja siitepölyhiukkasten avulla. Kaikki jälkeläiset ovat erilaisia.
• Pölytys. Hedekukkien siitepöly kulkeutuu emikukkien luokse esimerkiksi tuulen avulla.
• Siemenaihe. Sisältää munasolun ja sitä suojaavan solukon. Pölytyksen ja hedelmöittymisen jälkeen kehittyy havupuilla kävyn siemeneksi.
• Suvuton eli kasvullinen lisääntyminen. Ilman sukusoluja esimerkiksi juuresta tai kannosta. Jälkeläinen on identtinen emopuun kanssa.
• Norkko. Riippuva kukinto.
• Käpy. Havupuiden emikukka.
• Yksikotinen kasvi. Hede- ja emikukat samassa yksilössä.
• Kaksikotinen kasvi. Hede- ja emikukat eri yksilöissä.
• Lähde: Tieteen kansallinen termipankki