Väitös: Metsälaissa juututtu vanhoihin järjestelmiin

Tampereen Viinikan musiikkiluokan 8 F:n metsäpäivän aikana oppilaat tutustuvat Teiskossa mm. metsäammatteihin ja soutavat kirkkoveneellä. Hakkuukone kuusikon avohakkuutyömaalla. Kuva: MT:n arkisto

Joulukuussa Turun yliopistossa väitellyt oikeustieteen lisensiaatti Minna Pappila tarkastelee väitöskirjassaan suomalaista ja venäläistä metsäsääntelyä kestävän metsätalouden näkökulmasta.

Hänen mukaansa metsänkäyttäjien omaehtoinen luonnon monimuotoisuuden suojelu tulee mahdollistaa ilman turhia rajoitteita.

”Eri-ikäisrakenteisen metsänkasvatuksen salliminen avohakkuisiin perustuvan tasarakenteisen metsänkasvatuksen ohella lisäisi metsien rakenteellista monimuotoisuutta sekä metsätalouden yleistä hyväksyttävyyttä”, Pappila kirjoittaa.

Väitöskirjassa painotetaan, että metsäsääntely on jatkuvan kehittämisen kohde, jossa ei tulevaisuudessa enää voida lukkiutua vuosikymmeniksi yhteen metsänhoitomenetelmään, kuten Suomessa on tehty.

Tutkimuksen kohteena olivat metsälainsäädäntö sekä sertifiointi ja suojelusopimukset.

Venäjän metsälaki sisälsi jo ennestään ekologista kestävyyttä tukevia vaatimuksia, ja lainsäädännön muutokset ovat viime aikoina keskittyneet metsäsektorin rakenteiden uudelleen järjestämiseen.

”Moni biologisen monimuotoisuuden turvaamiseen tähtäävä säännös Venäjällä on kuitenkin liian byrokraattinen toimiakseen tehokkaasti, eikä metsänvuokraajia kannusteta oma-aloitteeseen suojeluun”, Pappila väittää.

Metsäsertifiointi on 2000-luvulla levinnyt Venäjällä nopeasti, mikä on aiheuttanut ongelmia sertifioinnin laadun valvonnassa. Tämän vuoksi Venäjältä puuta tuovien yhtiöiden on oltava tarkkana: Huonosti toteutettu sertifiointi ei takaa puuntuotannon kestävyyttä.

Väitös peräänkuuluttaa ekologisen tutkimustiedon sekä moderniin ympäristöoikeuteen sisältyvien osallistumisoikeuksien parempaa sisällyttämistä osaksi metsälainsäädäntöä.

Väitös on julkaistu Turun yliopiston sähköisessä julkaisuarkistossa: https://www.doria.fi