”Jatkuva kasvatus kannattaa vain harvoin” – yli tuhat hehtaaria metsää omistavalla Sami Oinaalla on näkemys syystä

“Jatkuvaa kasvatusta kokeillaan vääriin kohteisiin usein ideologisista syistä, vaikka kasvatuksen onnistumisessa kyse on puhtaasti biologiasta”, Sami Oinas sanoo. Kuva: Kari Lindholm

Rovaniemeläinen metsäsijoittaja, metsänhoitaja Sami Oinas sanoo, että jatkuva kasvatus ja siihen liittyvä luontainen uudistaminen on taloudellisesti järkevää vain muutamilla kuvioilla sadasta.

Valtaosa jatkuvan kasvatuksen kohteista perustuu Oinaan mukaan toiveajattelulle ja ideologialle, jossa tavoitellaan metsän uudistumista luontaisesti ilman riittäviä biologisia edellytyksiä.

“Tavallisin virhe on yrittää jatkuvaa kasvatusta kohteilla, joissa ei ole riittävästi taimiainesta valmiina. Silloin on lähes varmaa, ettei luontainen uudistaminen onnistu.”

“Hakkuukoneen kuljettajan ammattitaidon merkitys jatkuvan kasvatuksen poimintahakkuussa on erittäin suuri”, metsäsijoittaja Sami Oinas sanoo. Kuva: Kari Lindholm

Mikäli jatkuvan kasvatuksen kokeilu vetää vesiperän, kohde joudutaan yleensä avohakkaamaan ja uudistamaan perinteisellä menetelmällä, että uusi metsä saadaan aikaiseksi.

“Tässä palaa rahaa, ja samalla hukataan vuosia uuden puusukupolven kasvattamisessa.”

Oinaalla on onnistuneita jatkuvan kasvatuksen kohteita useita kymmeniä hehtaareja, mutta metsääkin hänellä on 1 100 hehtaaria.

“Hakkasin viime vuonna lähes 20 000 kiintokuutiometriä puuta, ja tässä on talvikauden ensimmäinen kohde, jossa jatkuva kasvatus onnistuu ja missä sitä käytän”, Oinas näyttää.

Kyseessä on Pisavaaran luonnonpuiston lähistöllä sijaitseva lehtomainen korpi, jossa kuusen taimettuminen on jo valmiiksi runsasta. Tarkoituksena on kasvattaa paikalle samanlainen sekametsä, joka kasvoi siinä ennen poimintahakkuuta.

“Kyseessä on kuusen suojuspuuhakkuu, jossa turvataan kuusen uudistuminen luontaisesti. Kuusen taimet tykkäävät koivusta ja männystä, mutta eivät tukkikokoisista kuusista”, Oinas kiteyttää jäävän puuston.

Jos jatkuvan kasvatuksen kuvio hakataan poimintahakkuussa liian harvaksi, se heinittyy, Liian tiheäksi jätetty kuvio ei taimetu valon puutteessa. Kuva: Kari Lindholm

Jatkuvan kasvatuksen onnistuminen on kiinni paitsi taimettumisesta, myös hakkuukoneen kuljettajan taidoista ja hänelle annetuista ohjeista. Oinas ei kilpailuttanut kohdettaan, sillä hän halusi hakkuulleen luottokuljettajat.

“Jos puusto jää hakkuussa liian tiheäksi, taimettuminen kärsii valon puutteessa. Mikäli puusto hakataan liian harvaksi, maapohja heinittyy, ja se estää taimettumisen.”

Oinas on havainnut, että jatkuvaa kasvatusta suositaan toistuvasti väärillä maapohjilla, jossa taimettumista ei tapahdu. Hänen mukaansa suurin osa jatkuvan kasvatuksen kohteina maanomistajille markkinoiduista kohteista ei tuota taloudellista tulosta.

“Kierrän Lapissa arvioimassa ja ostamassa metsätiloja jatkuvasti, ja näen näitä epäonnistuneita kokeiluja kymmeniä vuosittain. Lopputulos on, että ne eivät kelpaa kenellekään.”

Oinas selventää jatkuvan kasvatuksen termejä, jotka usein ymmärretään väärin.

“Kun isot puut on poistettu, eikä uutta taimiainesta synny, kyseessä on harsinta. Jatkuvassa kasvatuksessa uusi taimikko syntyy luontaisesti, kun kohde perustetaan sopivalle maapohjalle ja kun väljennyshakkuu tehdään huolellisesti.”

Sami Oinas myöntää, että mikäli maanomistajan tavoitteena ei ole taloudellisesti tuottava puuston kasvatus, vaan metsän pitäminen jatkuvasti peitteisenä, silloin taimettumisen onnistumisella ei ole samanlaista merkitystä.

“Jatkuva kasvatus on trendikästä siellä, missä se oikeasti toimii. Valitettavasti suurin osa näistä maanomistajille markkinoiduista kohteista epäonnistuu”, Sami Oinas pohtii. Kuva: Kari Lindholm