Olli ja Eero Vainio vaihtoivat avohakkuut jatkuvaan kasvatukseen kymmenen vuotta sitten – näin kävi
Ajatus tavallista luonnonmukaisemmasta metsänhoidosta syntyi kymmenkunta vuotta sitten kävelyretkillä kansallispuistoissa. Olli Vainion ja hänen poikansa Eeron metsissä Salon Perttelissä tehtiin tuolloin raivauksia ja suunnitteilla oli harvennushakkuu.
Eero Vainio mainitsi isälleen, että metsää voisi käsitellä myös perinteistä poikkeavalla tavalla. Turun lähettyviltä löytyi esimerkkikohde, jossa oli tehty jatkuvan kasvatuksen hakkuu, ja sitä Vainiot lähtivät katsomaan.
Jatkuvan kasvatuksen hakkuilla tarkoitetaan päätehakkuuta välttelevää metsänkasvatusta, jossa metsikössä kasvaa aina eri-ikäisiä puita.
”Vielä matkalla kohteelle epäilin systeemiä, mutta toteutettuna hakkuu näytti aika hienolta”, Olli Vainio muistelee.
Kun mielessä oli lisäksi omissa metsissä juuri tehty avohakkuu, jonka jälki ei tyydyttänyt silmää eikä mieltä, omaan metsään suunniteltu alaharvennus vaihtui yläharvennukseksi ja ajatukset kääntyivät erirakenteisen metsän kannalle.
”Se ei ollut ainoa eikä varsinainen syy, mutta kyllä avohakkuun näkymä helpotti peitteiseen kasvatukseen siirtymistä”, Olli Vainio sanoo.
Vainiot omistavat yhteensä kuusi metsäpalstaa. Perttelin metsäpalstan Olli Vainio lunasti kuolinpesän osakkailta 13 vuotta sitten.
”Minulla ei ole sellaista lapsuuden metsäsuhdetta, että olisin tehnyt täällä töitä. Metsä oli silloin minulle vain retkeilyn kohteena, isä ja työmiehet hoitivat metsätyöt”, Olli Vainio kertoo.
Olli Vainio, 73
Perhe: Vaimo ja kolme poikaa. Asuu Turussa.
Työ: Lääketieteen ja kirurgian tohtori, professori (emer.)
Metsät: Vajaa 90 hehtaaria kuudella eri palstalla. Sijaitsevat Salon seudulla, Huittisissa, Sastamalassa ja Parkanossa.
Harrastukset: Metsien kasvun ihmettely, lukeminen, tennis
Palsta on parinkymmenen hehtaarin kokoinen, pääosin mustikka- ja puolukkatyypin kangasmaata. Alueen keskiosassa on kosteampi painanne, jossa kasvaa suopursua.
Metsää on hoidettu aiemmin perinteisesti päätehakkuisiin perustuvan metsänhoidon menetelmien mukaisesti. Vainiot tiedostavat, että siirtymä täysin tasarakenteisesta metsästä kerrokselliseksi, eri-ikäistä puuta kasvavaksi metsäksi vaatii 50–60 vuotta.
”Metsänomistajan pitäisi olla pitkäikäinen, jotta näkisi tuloksia”, Olli Vainio sanoo.
Paraikaa Eero Vainio tekee metsässä taimikonhoitoa. Hän kertoo suosivansa alueella lehtipuita ja jättävänsä mänty-kuusi-puupareja kasvamaan jopa 40 sentin päähän toisistaan.
Eero Vainio, 45
Asuu: Turussa
Työ: Varastotyöntekijä
Harrastukset: ulkoilu, pyöräily, tennis, padel
”Kilpailkoot keskenään. Se kumpi pärjää, jää seuraavassa harvennuksessa kasvamaan”, hän sanoo.
Siirtymä täysin tasarakenteisesta metsästä kerrokselliseksi, eri-ikäistä puuta kasvavaksi metsäksi vaatii 50–60 vuotta.
Eri-ikäisrakenteisessa metsässä taimia poistetaan vähemmän kuin tasaikäisessä, päätehakkuuseen tähtäävässä metsänhoidossa. Työ on hitaampaa, koska jokaisen puun kohdalla on mietittävä, jätetäänkö se kasvamaan vai ei.
Aiemmin metsänhoidossa pyrittiin eroon kaikista lehtipuista, mutta nykyään niitä suositaan monimuotoisuuden takia myös perinteisissä metsänhoidon menetelmissä.
Eero Vainio valitsee parhaimmat lehtipuut jatkamaan kasvua noin kahden metrin välein. Havupuiden osalta päätökset ovat jopa lehtipuita moninaisempia.
”Jos on joitakin kuusia, niin yritän säästää ne. Samoin säästän männyt, jos ne eivät ole aivan koivussa kiinni. Männyillä täytyy olla tilaa kasvaa ylöspäin, sillä niiden kasvu kärsii, jos ne ovat liian lähellä lehtipuuta. Kuusia olen tainnut säästää liiankin kanssa. Ne pärjäävät tiheämmässä asennossa, mutta kasvu voisi olla parempi vähän harvempana.”
Metsuri ei välttämättä jaksaisi olla niin kärsivällinen kuin itse olen.
Ulkopuolisten metsurien käyttö metsässä arveluttaa Eero Vainiota, sillä raivaussahan varressa tehtävien päätösten selittäminen toiselle tuntuu haastavalta.
”Metsuri ei välttämättä jaksaisi olla niin kärsivällinen kuin itse olen. Jos on esimerkiksi iso pajupensas, joka on koivujen alla, niin tietysti säästän sen pajun ihan vain sen suuren ekologisen merkityksen takia”, hän pohtii.
Pajupensaan sisältä Eero Vainio poistaa lisäksi kaikki pienetkin koivunvesat, jotka voisivat kasvaessaan haitata pajun kasvua.
”En usko, että ammattimetsuri tekisi noin.”
Myös huonokuntoisia puita voidaan jättää metsään kasvamaan.
”Ei haittaa, vaikka ne sattuisivat kuolemaan, kun tiheyttä kuitenkin on tarpeeksi.”
Eero Vainion raivaaman taimikon jatkosuunnitelmat ovat vielä pohdinnassa. Asiantuntijan kanssa on tarkoitus pohtia, hoidetaanko taimikkoa vielä uudelleen muutaman vuoden kuluttua vai vasta myöhemmässä harvennuksessa.
Vainioiden käsityksen mukaan myös päätehakkuisiin perustuvan metsänkasvatuksen taimikonhoito-ohjeisiin on tullut muutoksia. Taimikot pyritään jättämään tiheämmiksi ja lehtipuusekoitusta suositaan.
”Lehtipuusekoituksella on maata parantava ominaisuus. Se parantaa myös havupuiden kasvua. Kyse on mykorritsojen toiminnasta, siitä on olemassa paljonkin tutkimuksia”, muistuttaa Olli Vainio.
Jatkuvassa kasvatuksessa ei olla sitouduttu vain yhteen puulajiin, vaan niitä saattaa olla kasvupaikan rehevyydestä riippuen jopa kymmenen. Se parantaa metsän vastustuskykyä taudinaiheuttajia vastaan.
Jos joku yksittäinen puu kuolee, niin aina on vieressä seuraava. Tuholaisilla on vähemmän mahdollisuuksia tappaa tai sairastuttaa kokonaisia kuviota, koska puulajeja enemmän.
”Kyseessä ei ole pelkkä lajiston monipuolisuus vaan myös metsän ikärakenne. Jos yksittäisiä vanhoja puita kuolee, vieressä on nuorempi, johon tuholainen ei tartu”, Eero Vainio muistuttaa.
Koska perinteistä päätehakkuuta ja istutusta ei tehdä, elinkelpoisen ja runsaan taimiaineksen syntyminen on välttämätöntä.
Vainioiden Perttelissä sijaitsevan metsän taimettumisessa on onnistuttu hyvin. Vanhan harvennuksen jäljiltä erottuva ajoura on esimerkiksi täynnä elinkelpoisia taimia.
”Ajatuksena seuraavaan harvennukseen on se, että uusi ajoura tehdään jonnekin muualle, jolloin syntynyt taimiaines säästyy ja uusi ura puolestaan saa mahdollisuuden taimettua”, Eero Vainio sanoo.
Tämä vaatii hyvää suunnittelua, mikä luonnollisesti myös maksaa.
”Työnjohto ja suunnittelu peitteisessä metsätaloudessa ei ole sitä, että motomies ohjataan kartan kanssa metsään, vaan ohjeet pitää antaa todella tarkasti. Joitakin kohtia pitää käydä etukäteen nauhalla merkkaamassa”, Olli Vainio korostaa.
”Hyväksymme työlaskun, koska tulos on meille mieleinen.”
Vainiot esittelevät noin 50-vuotiasta männikköä, jossa on tehty harvennus parikymmentä vuotta sitten. Silloin raivattiin kaikki alikasvos pois hakkuuta haittaamasta.
Vainiot pohtivat, millainen tämän metsän tilanne olisi, jos raivausta ei olisi tehty. Raivauksessa menetettiin nuorten puiden 20 vuoden kasvu.
”Nyt näyttää siltä, että kuvio taimettuu hyvin. Aivan joka paikassa taimiahan ei edes tarvitse olla, 2–3 metrin välein riittää hyvin.”
Peitteisessä metsätaloudessa isää ja poikaa innostaa ajatus siitä, että voi itse vaikuttaa siihen, miten luonto pärjää.
Vainiot haluavat, että metsä säilyy metsänä. Se sopii heidän luontoarvoihinsa jaksollista kasvatusta paremmin.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
