Itä-Suomen männiköt puskevat tukkia uusille sahainvestoinneille

Etelä-Savossa mäntytukkia käyttäviä sahoja on vähemmän kuin kuusitukkia jalostavia laitoksia. Metsä-Mikkonen Oy:n hakkuukoneenkuljettaja Kerkko Kervinen harventaa männikköä Sulkavalla. Kuva: Pentti Vänskä

Aamulla satanut lumi pöllähtelee ilmassa sakeana, kun Metsä-Mikkonen Oy:n hakkuukoneenkuljettaja Kerkko Kervinen harventaa männikköä Sulkavan kunnan metsässä Rauhaniemen kylässä.

Leimikon korjuun hoitavat Etelä-Savon metsänhoitoyhdistyksen korjuupalvelu ja Metsä-Mikkosen koneketju.

Harvennuksen jälkeen pystyyn jäävällä puustolla on väljyyttä järeytyä laadukkaaksi tukkileimikoksi.

Etelä-Savon metsänhoitoyhdistyksen metsäasiantuntija Eija Koistinen harmittelee, että varsinkin tukkia jää maakunnan metsissä hyödyntämättä. Myös ostajien kesken on eroja, kuinka tarkasti rungon tukkiosuus puukaupoissa käytetään.

"Tukkiprosentti on korkeampi niillä ostajilla, joilla ei ole omaa kuitupuun käyttöä", Koistinen sanoo.

Metsäkeskuksen aluejohtajan Antti Heikkilän mukaan hakkuita olisi Etelä-Savossa mahdollista lisätä kestävästi vuosittain noin miljoona kuutiometriä. Siitä mäntytukkia olisi 300 000 kuutiometriä.

Mäntytukin reservit ovat suuret laajalti Itä-Suomessa.

Pohjois-Karjalassa alueellisen metsäohjelman mukaan lisäysmahdollisuus on lähes 700 000 kuutiometriä vuosiin 2010–2014 verrattuna, Heikkilä laskee.

Kuitupuiden hakkuut kasvavat, kun Äänekoskella käynnistyy ensi syksynä Metsä Groupin sellujätti.

Stora Enso on lisännyt havukuitupuun käyttöä Varkaudessa ja UPM havu- ja koivukuitupuun ostoja Kouvolan Kuusankoskelle.

Scandinavian Biopower suunnittelee biohiilipellettien tuotannon aloittamista Mikkelissä.

MTK:n kenttäjohtajan Timo Leskisen mukaan kuitupuun lisäkäyttö tulee todella tarpeeseen, sillä ensiharvennustavoitteesta Etelä-Savossa on vuosittain jäänyt tekemättä noin neljännes.

"Kuitupuuta ja energiapuuta käyttävien investointien lisäksi nyt tarvittaisiin hankkeita, jotka kasvattavat tukkien käyttöä", Leskinen sanoo.

Edellytykset sahainvestoinneilla ovat kohenemassa, kun sahahakkeen kysyntä on selluinvestointien myötä paranemassa.

"Aiemmin vaikeudet sahojen sivutuotteiden sijoittamisessa ovat jarruttaneet uusia hankkeita", Leskinen sanoo.

Etelä-Savossa mäntytukkia käyttäviä sahoja on vähemmän kuin kuusitukkia jalostavia laitoksia. Kuusitukin suuria jalostajia ovat UPM:n ja Metsä Groupin vaneri- ja kertopuutehtaat Mikkelin Ristiinassa ja Savonlinnan Punkaharjulla.

Varkaudessa Pohjois-Savon puolella kuusitukkien kysyntää vahvisti Stora Enson viilupuutehtaan (lvl) käynnistys viime vuonna.

Mäntytukkia käyttävälle laitokselle olisi Leskisen mukaan tilaa esimerkiksi Rantasalmen-Savonlinnan seudulla. Niillä seutuvilla voitaisiin hyödyntää myös Pohjois-Karjalan vajaakäytössä olevia mäntytukkivaroja.

"Tilaa sahainvestoinnille olisi ja metsänomistajien näkökulmasta myös selvää tarvetta."

Jos sahauskapasiteettia ei synny lisää, teollisuuden puun kysyntä painottuu selvästi enemmän kuitupuuhun kuin tukkiin. Silloin vaarana on, että sahauskelpoista raaka-ainetta ohjautuu kuiduttavalle teollisuudelle, Leskinen sanoo.

"Se ei olisi järkevää metsänomistajan eikä koko kansantalouden näkökulmasta."

Etelä-Savon alueellisen metsäohjelman puitteissa hakkuumahdollisuudet halutaan esitellä Leskisen mukaan alan nykyisille toimijoille ja uusille investoreille.