Äänestäjän toive vaaliehdokkaille – kertokaa, mitä ette lupaa

Eduskuntakauden lopusta voi ennustaa vauhdikasta edustajien valmistautuessa myymään itsensä äänestäjille. Kuva: Jaana Kankaanpää

Mielipide|Politiikka

31.7.202606:00

Kolumni

Jussi Orell

Maakunnilla on ystäviä ainakin kerran neljässä vuodessa. Pian on taas se aika, sillä eduskuntavaalit ovat jo ensi huhtikuussa, ja puolueet väriin katsomatta ilmoittautuvat koko Suomen puolustajiksi. Elinvoimaa on luvassa maakuntiin ja maaseudulle.

Esimakua saa kesän aikana pyörineestä Maaseudun Tulevaisuuden juttusarjasta, jossa puoluesihteerit kertovat, mitä hyvää heidän puolueensa on maakuntien hyväksi tehnyt ja millaista herkkua on luvassa seuraavalla kaudella, mikäli oma puolue istuu hallituksessa.

Viljelijöiden keskuudessa ykköspuolue on MT:n kyselyn mukaan keskusta, vaikkei se ylläkään huippuvuosiensa suosioon. Toiseksi suosituin on perussuomalaiset, ja kolmanneksi äänestetyin olisi kokoomus, jos vaalit järjestettäisiin nyt.

Perussuomalaisten ja kokoomuksen suosio on tosin laskenut hallitustyön aikana. Sari Essayahin toiminta maa- ja metsätalousministerinä ei ole nostanut kristillisdemokraattien kannatusta, sillä puoluetta äänestäisi vain prosentti viljelijöistä.

KD:n edelle kiilaavat jopa oppositiopuolueet Sdp, vihreät ja vasemmistoliitto (MT 8.7.).

Tällaista vaalinamia on puoluesihteerien puheissa tarjolla: terveysasemien ja koulujen kaltaiset peruspalvelut joka niemeen ja notkelmaan, tuettuja maakuntalentoja, kattavat tie- ja ratayhteydet, riittävä tuki maataloudelle, investointeihin ja työllistämiseen kannustavaa elinkeinopolitiikkaa, erityistalousalueita, realistisia ympäristö- ja ilmastopäätöksiä, etätyön edistämistä, kunnille isompi siivu kaivosverosta, energiantuotannon kiinteistöverosta ja tulevaisuuden matkailuverosta, kuntien pakkoliitosten vastustamista, loppua ruuan ”halpuutuskampanjolle” ja tukea lapsiperheille.

Tämä mahdollistuu talouskasvulla, jonka nimeen kaikki vannovat. Kysyä voi, miksi Suomen talous on samoista puolueista huolimatta lepattanut säästöliekillä parikymmentä vuotta.

Eroja löytyy sentään metsäsuhteesta. Osa puolueista suhtautuu metsiin ympäristökysymyksenä, osalle kyse on laajemmasta asiasta, johon kytkeytyvät omistusoikeus ja talousnäkökulma.

Vaikka puoluesihteerien päätehtävä on pitää organisaation pyörät pyörimässä eikä päättää puolueidensa linjoista, heillä on puoluehattu päässään.

Lupauksiin kannattaa siksi suhtautua kuten kaikkeen politiikkapuheeseen. Kyyninen ei kannata olla, mutta ei myöskään hyväuskoinen.

Kaikille kaikkea -lupaukset ovat mukavaa kuultavaa. Niissä on vain yksi ongelma. Ne eivät ole realistisia.

Ehdokkaat toivovat äänestäjiltä ääniä. Minä puolestani esitän ehdokkaille vastatoiveen kaikkien äänioikeutettujen puolesta.

Älkää pitäkö meitä tyhminä, vaan kertokaa rehellisesti myös, mikä ei ole mahdollista. Itse lupaan ääneni raatorehelliselle ehdokkaalle, joka lupaa kertoa, mitä ei aio luvata.