Kasvissynti vastaan lihansynti
Katja Lamminen: Poteroituminen kasvissyönti vastaan lihansyönti -asetelmaan ei vie puusta pitkälle.
1.3.201701:00
Joka kolmas kuluttaja aikoo keventää ruokavalionsa ympäristövaikutuksia syömällä kasvispainotteisesti. Ympäristöjärjestö WWF:n Gallup Elintarviketiedolla teettämään kyselyyn vastasi tuhat suomalaista eri ikäryhmistä ja paikkakunnilta.
Moni vähentänee lihansyöntiä myös terveydellisistä syistä. Virallisten ravitsemussuositusten mukaan punaista lihaa ja lihavalmisteita tulisi syödä korkeintaan puoli kiloa viikossa. Syöpäjärjestöt kehottavat rajaamaan kulutuksen 300 grammaan viikossa.
Kasvisruuan suosimisesta on tullut helppoa uusien kasviproteiinien, kuten Nyhtökauran ja Härkiksen myötä. Jälkimmäinen jopa valmistetaan kotimaisista raaka-aineista. Tuttavapiirissäni monet lapsiperheet ovat ryhtyneet Härkiksen suurkuluttajiksi.
Vaikka lihansyönti ei ole tilastojen mukaan vielä vähentynyt, kannattaa kasvistrendi ottaa tosissaan ja pyrkiä ennakoimaan, mihin se johtaa. Kaupunkilaisen aivoilla ajateltuna härkäpavun viljelyä voisi ehkä lisätä ja sianlihan tuotantoa vähentää. Vaikka ei asia ehkä ole niin yksioikoinen.
Henkilökohtaisesti vain en ole koskaan ymmärtänyt, miksi possua myydään polkuhintaan ja miksi potkaa pitää laittaa jopa aamiaisleivän päälle. Nousisiko hinta ja arvostus tuottamalla vähän vähemmän?
On huomattava, että valtaosa kuluttajista ei ole heittäytymässä täysin vegaaneiksi. Lihatuotteille on jatkossakin kysyntää. Pohdinnan arvoista on, että millaisille. Ekologista olisi ainakin hyödyntää koko ruho. Hävikistä ei tykkää kukaan.
WWF julkaisi viime kuussa lihaoppaan, joka kannustaa suomalaisia syömään vähemmän ja ympäristön kannalta parempaa lihaa. Vältettävien listalla ovat tuontilihan lisäksi soijalla ruokittu sika ja broileri.
MTK:n mielestä WWF sortui populismiin ja osatotuuksiin (MT 8.2.). Millaisiakohan reaktioita tuottajien etujärjestön hermostuminen aiheutti kuluttajissa? Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa?
Aika on kypsä kampanjoida paitsi lihaoppaassakin hyväksyttyjen luomu- ja laidunlihan, myös kotimaisten kasvisten puolesta. "Hei sinä, joka vähennät lihansyöntiä, katso, että korvikkeet ovat kotimaisia."
Tällä hetkellä ulkomainen soija eli tofu hyötyy ilmiöstä. Tilanne pitäisi kääntää voitoksi kehittämällä lisää kotimaisia kasviproteiineja kuluttajien lautasille.
Poteroituminen kasvissyönti vastaan lihansyönti -asetelmaan ei vie puusta pitkälle.
En esimerkiksi lähtisi syyttelemään lihantuottajia Helsingin Sanomien Itämerilaskurin tapaan Itämeren rehevöitymisestä, sillä meidän kaikkien yhdessä aiheuttama ilmastonmuutos on vesistöjen suurin vihollinen. Se lisää sadantaa ja siten ravinnevalumia. Heittäköön ensimmäisen kiven se, joka ei ole lainkaan edistänyt ilmastonmuutosta.
Se, että Suomessa maatalous on tutkimusten mukaan Itämeren suurin kuormittaja, kielii oikeastaan hyvästä tilanteesta. Olemme saaneet jo kaikki pistemäiset päästömme kuriin. Toki viljelypuolellakin riittää vielä kehitettävää, mutta se kaikki tapahtukoon tukemalla ja innovaatioilla, ei syyttelemällä.
Jos emme pääse vastakkainasettelusta eroon, jatkaa se tuontisoijan perkule voittokulkuaan.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
