Leipureille lykkyä!

Yhteistä leipää syöden oli paras. Ruisleipä on parasta mitä tiedän. Reikäleivästä kun leikkaa ohuita siivuja ja vähän voita päälle, niin on hyvää. Hyvä juttu lehdessä Leipä ja poika -leipomosta.

Oli taasen monta hyvää juttua, joten teettää hieman vaikeuksia valita niistä se paras. Mutta kun pakko on, niin ehkä Yhteistä leipää syöden vie pisimmän korren. Jutusta välittyi kiva yhdessä tekemisen tunnelma, ja se on osoitus jälleen siitä, että vielä vanhemmallakin iällä voi vaihtaa alaa.

Jauhopeukalo

Onnittelut sitkeydestä, uuden yrityksen perustamisesta ja sen menestymisestä! Viime vuoden ruissato riittää omavaraisuuteen Suomessa. Tätä kertomusta lukiessani palasivat lapsuuden muistot mieleeni. Äitini leipoi sotavuosina 1939—1944 rintamalle ruisleipiä talkoilla oman tilan rukiista. Leipien muotti oli neliskulmainen, jotta hukkatilaa ei jäänyt leipälaatikoiden kulmiin.

Talossa oli siihen aikaan vanha pärekatto. Kesällä olivat vesiämpärit ja luuta katolla valmiina kipinöiden sammuttamista varten.

Kantri on kiinnostava ja monipuolinen lehti.

Arvo Saario, Loimaa

Lämminhenkinen ja jouluun sopiva artikkeli. Tarinassa ollaan perusasioiden äärellä. Hyvä leipä ja sen tekijät ovat Suomessa vähissä. Tällaista intohimoa leivän tekemiseen ei voi muuta kuin ihailla.

Kantri on monipuolinen laatulehti. Se luetaan aina tarkkaan ja siihen palataan myöhemminkin. Kiitos!

Kaija Saarinen, Sääksjärvi

Itselläkin yrittäjätausta, tiedän hyvät ja huonot puolet. Mutta aina on työ maistunut. Iloitsen siitä nyt eläkepäivinä.

Ritva

Varsinkin nykyhetkessä on mukava lukea henkilöistä, jotka ovat pystyneet työllistämään itse itsensä.

Onneksi löytyy positiivisiakin uutisia työmarkkinoita koskien

Suomalaisen sisun rinnalla on kulkenut aina juureen leivottu ruisleipä. Sain tästä maalaisaarteesta eli kotona äitini itse leipomasta hapanleivästä nauttia lapsuudessani ja nuoruudessani. Kaupunkiin muutettuani ikävöin kotileipää. Kerran vein taikinajuurta mukanani ja kokeilin itse leipoa ehtaa hapanleipää. No, kyllä siitä syötävää tuli, mutta kuten arvata saattaa, en viitsinyt montaa kertaa leipää leipoa.

Onneksi löytyy vielä hapanleivän leipojia, joilta tätä vanhanajan herkkua voi edelleen ostaa. Tästä leivästä saa tosi maukasta leipäpuuroakin.

Sirpa Kontiainen, Kantti

Paras oli Lahjaksi leipää. Olin ajatellut leipoa juuri leipää lahjaksi ja lehdessä oli oikein hyvät ohjeet ja kauniit kuvat.

Eija Järvenpää, Isojoki

Kirjoituksesta sai hyviä ideoita kokeilla aivan jotain uutta. Joulukuun Kantri oli kokonaisuudessaan todella mielenkiintoinen. Kiitos hyvälle toimitukselle!

Marja Erkkilä, Mutala

Lahjaksi leipää sisälsi hyviä leipäohjeita ja levitteitä. Oli tosi hyvä lukupaketti. Vaikea valita parasta juttua, kaikissa oli hyviä asioita. Olgan hevostouhu oli mukava, ja kädentaitoja oli runsaasti.

Inkeri Piskunen, Vantaa

Kantri tulee aina luettua kannesta kanteen ja menee sitten luettavaksi kaupungissa asuvalle ystävälle ja palautuu takaisin, koska säilytän lehdet.

Onneksi Suomessa löytyy vielä sinnikkäitä käsityöläisiä (Enkelintekijä). Valitettavasti meistä monet kyllä ihastelevat kotimaisia käsityönä tehtyjä tuotteita mutta valitsevat kuitenkin usein ostotilanteessa kiinalaisen halpakopion.

Joulu puhkeaa kukkaan. ”Kertaus on opintojen äiti”. Työssäni joulun alla myyn myös kukkia ja vuodesta toiseen kerron asiakkaille samat ohjeet, miten joulukukat pakataan kotimatkaa varten ja miten niitä hoidetaan, että ne säilyisivät mahdollisimman pitkään.

Eniten kuitenkin kosketti Jouluarmahdus. Lehtien esittelemä joulu on aina iloinen, koko suuri suku on koolla, lapset, lapsenlapset. Pöydät notkuvat jouluherkkuja. Monille joulu on kuitenkin vuoden ahdistavinta aikaa ilman kaikkea tuota edellä mainittua. Kauppojen aukioloajat vapautuvat, lomia halutaan lyhentää, työaikaa pidentää, arkipyhät halutaan viikonlopuille jne. Ja tänä jouluna keskuudessamme on myös paljon keskustelua herättäneitä pakolaisia.

Nykymeno hengästyttää. Pystymmekö pysähtymään edes jouluna?

Siis lehden paras juttu: Jouluarmahdus.

Tiina Laihanen

Paras oli jouluarmahdus. Jouluun on ladattu niin paljon joulun sanoman keikauttavaa stressiä, että itsensä ja toisten armahtaminen on todella tarpeen.

Raili Virtanen, Laitila

Lehden paras sanoma oli Irja Askolan Jouluarmahdus. Joulun sanoma on vuodesta toiseen aina yhtä armollinen jokaiselle, varallisuudesta tai asuinpaikasta riippumatta. Maailma ympärillämme muuttuu aina vain monimutkaisemmaksi ja vaikeammaksi joskus ymmärtää, mutta syrjäinen, pohjoinen pieni kansa saa voimaa ja yhteyttä joulusanomasta.

Marja-Liisa Savela, Lappajärvi

Piispa Irja Askolan joulutervehdys oli rauhoittava. Kaikkea ei tarvitse saada valmiiksi jouluksi, vähempikin riittää.

Kaija Tiainen, Uukuniemi

Olipa vaikea valinta. Oli kukkaa, leipää, heppaa ynnä muuta mukavaa. Kai tämä joulu herkisti mielen ja päädyin jouluarmahdusjuttuun ja tutustuin piispa Irja Askolan ajatuksiin.

Outi Ihonen, Voikoski

Jouluarmahdus oli paras. Irja Askola on rohkea ja viisas nainen.

Mika Niemi, Helsinki

Paras oli Vahasta rahaa. Ammatteja ja yritysmuotoja on monenlaisia. Mehiläisenhoito on muutakin kuin hunajasadon keruuta ja talviruokintaa.

Erkki Siitonen, Ruovesi

Vahasta rahaa oli paras. Kekseliäisyyttä, vaivannäköä ja luonnollista. Hyviä juttuja koko lehti täynnä.

Teija Laukkanen, Vaskivesi

Paras juttu oli Enkelintekijä. Käsityöperinteen jatkaminen on todella kunnioitettavaa toimintaa nykypäivän Suomessa. Niin paljon eri alojen käsityöammatteja on hävinnyt, ja taidot eivät enää periydy nuoremmille.

Timo Tarkiainen, Espoo

Koko lehti oli jälleen täynnä hyviä juttuja. Kahdesta parhaasta päädyin juttuun Enkelintekijä rohkean ja kekseliään otsikon vuoksi.

Toinen parhaista oli himmelijuttu. Meillä himmelit on tehty järviruo’on eli rytin varsista, jotka kerätään syysjäiden tultua. Ryti ei ole yhtä kiiltävää kuin olki, mutta kestää hyvin muun muassa paperilennokit ja muut lasten touhut.

Mervi Juntunen, Tikkakoski

Silkasta kunnioituksesta tämän käsityöammatin työtapoihin ja -taitoihin. Tähän vaaditaan hyvää työsilmää ja kädentaitoa!

Salomo Halkosaari, Ilmajoki

Enkelintekijä oli paras. Hyvä, että edes joku pitää yllä kädentaitoja eikä kaikkea tuoda Aasiasta.

Irma Purssila, Kuopio

On mukava lukea kädentaitajista, joita ei ole tiennyt enää olevan. Kaikki kun nykyään teetetään massoittain ulkomailla.

Hilkka Männistö, Paalijärvi

Joulu puhkeaa kukkaan -juttu antoi minulle joulumielen ja tekemisen riemun. Aion säilyttää lehden. Erittäin kaunis kuva keskiaukeamalla.

Riitta Mäkinen,Jämijärvi

Kohti valoa on paras. Kalle on äijä.

Jari Viitala, Oitti

Laulu toi joulun Eurolaan oli hyvä juttu! Vireätä toimintaa. Se lisää pienten paikkakuntien viihtyisyyttä.

Ilmari Välimaa, Valkeakoski

Kirja saa siivet oli paras juttu. Pidän tee se itse -ideoista. Kierrätys kunniaan! Joululehdessä oli monta mielenkiintoista juttua. Lisää tee se itse -ideoita tuleviin lehtiin. Kiitos!

Heli Jäämaa, Hämeenkoski

Yhteisen tien alussa oli paras. Suomalaisen maalaismaiseman työheppa. Metsässä, pellolla sitkeä sissi. Muistuu lapsuus mieleen ja heinän korjuu ja heinäkuorman polkeminen.

Kainuun tyttö

Himmelit kuuluivat aina lapsuuteni jouluun. Ovat tosi kauniita huolellisesti tehtyinä. Vaikeita säilyttää vuodesta toiseen, niinpä äitini teki joka vuosi uudet. Ne huokuvat kodin lämpöä. Nykyäänhän himmeli-sanalla on monenlaista käyttöä, mutta ainut oikea himmeli on oljesta tehty jouluinen ”hienous”.

Hilkka Vartiamäki, Alavus

Himmelijuttu oli paras. Teen itsekin himmelit oljista, mehupilleistä, lasiputkista. Kiitos hyvistä vinkeistä!

Maija Seppänen, Laukkala

Ei mitään turhia himmeleitä oli paras. Ilahduttaa, kun on yrittäjyyttä ja uskoa omaan osaamiseen. Joulukuun numerossa oli paljon mielenkiintoisia haastatteluja kuvineen. Mukavaa joulunajan lukemista, monipuolinen paketti. Jatkakaa samaan tyyliin. Meillä on Suomessa paljon osaamista, jota kannattaa esitellä.

Arja Koho Äitsaari

Suuret kiitokset tämän vuoden jutuista Simo Eemeli Rallille. Olen ihastunut hänen kirjoitustyyliinsä ja erinomaiseen asioiden kääntelyyn; ne ovat humoristisia, kantaa ottavia ja totta. Huomaamatta kerran luin Kantrista, ja siitä lähtien katson ensimmäisenä hänen kolumninsa. Palautetta antaessani huomasin, että nehän löytyvät netistäkin. Miehenikin on innostunut minun mukanani kolumneihin. Hienoa. Toivottavasti Ralli kirjoittelee jatkossakin.

Maria Liisa Karhumaa

Voi kun voisi tilata Kantrin pelkästään. Sain veljeltäni Kantrin, jossa oli juttua muun muassa himmeleistä. Lehti lähti minulta kolmanteen paikkaan ja veikkaan, ettei se sinnekään pysähtynyt. Kantrissa on paljon mukavaa luettavaa, varsinkin tällaiselle, joka on syntynyt maalla, mutta päätynyt kaupunkiin. Itse Maaseudun Tulevaisuus on enemmän hyödyllinen maanviljelijälle. Ei silti, aina mökillä käydessä, kun saan lehden käsiin, aika menee kuin siivillä sitä lukiessa. Lehti on myös hyvällä, asiallisella tavalla ”vihreä”. Kiitos mukavista lukuhetkistä!

Pirkko Osolanus, Lappeenranta

Joulukuun Kantrissa oli tarinaa joulukukista. Atsalea-jutussa oli teksti: ”Keväällä atsalean voi istuttaa ulos varjoisaan paikkaan. Kukan voi saada kukkimaan myös seuraavana vuonna”. Nämä Simsii-ryhmän ruukkuatsaleat voi kyllä istuttaa puutarhaan kesäksi, mutta ne eivät kestä Suomen talvea. Täytyy kaivaa talveksi ylös ja säilyttää valaistussa viileydessä kosteana, niin voi hyvällä onnella saada kukkimaan uudelleen. Kukkii ehkä myöhään syksyllä tai talvella varastoinnissa (alle +10 asteessa), josta voi siirtää huonetilaan.

Esa Kalska