Ruoka on muistettava ensin tuottaa ennen kuin sitä voi kansalaisille suositella
Jos ekologista, terveellistä ja ravitsevaa kotimaista ruokaa ei ole tarjolla, suomalaisille on vaikea suositella yhtään mitään. Sen sijaan maan hallituksen olisi syytä ravitsemustieteilijöiden pontevuudella pohtia, kuinka Suomen omavaraisuus turvataan sotaa käyvässä Euroopassa
Ruokasuositukset iskevät myös suuren suosion saaneisiin siipikarjatuotteisiin, joihin esimerkiksi Atria on investoinut paljon. Kuva: Johannes TervoUudet ruokasuositukset olivat suomalaiselle lihantuottajalle kuin isku palleaan. Myös moni kuluttaja pohtii nyt hyvän ruokavalintojaan hämmentyneenä.
Juuri kun kotimaiset lihajätit Atria ja HK Foods ovat saamassa uudelleen päätä pinnalle, erityisesti julkisia hankintoja ohjaava ruokasuositus vie uudelleen mattoa kotimaisen teollisuuden alta.
Samaan aikaan meneillään olevat Mercosur-neuvottelut näyttävät avaavan Etelä-Amerikan lihantuottajille ohituskaistan myös Suomen markkinoille.
Minne nyt unohtuivat kotimaisen eläintensuojelun saavutukset, antibioottivapaus tai vaikkapa ekologisuus, jos kaikkea lihaa käsitellään nyt samoilla ehdoilla alkuperästä riippumatta?
Samalla työryhmä suorastaan villitsee kauppaa, julkista sektoria ja kansalaisia tuontiruuan pariin korostamalla erityisesti palkokasvien etuja.
Yksi tärkeä näkökulma kaoottisessa ruokakeskustelussa on jäänyt pahasti sivuosaan. Ruoka on keskeinen osa varautumista pahimpaan.
Sotaa käyvässä Euroopassa omavaraisuus ja huoltovarmuus ovat muutakin kuin puhki inflatoituneita iskulauseita.
Varautuminen on muutakin kuin sotaan valmistautumista. Se on ennen kaikkea kykyä tuottaa riittävästi ravintoa kansalaisille kaikissa oloissa.
Ravitsemustyöryhmän suositus pyyhkii huoltovarmuudella nyt pöytää.
Suositukset pohjautuvat ravintosisältöjen ohella ja jopa niiden sijasta erityisesti terveys- ja ympäristöseikkoihin.
Näitä perusteita ei ole syytä vähätellä. Suomalaiset ovat valistunutta ja vastuullista väkeä.
Ruuan olisi hyvä olla tietenkin terveellistä ja eettisesti tuotettua. Samalla sen pitäisi maistua hyvältä ja sopia myös kotimaisen ruokaketjun todellisuuteen.
Elintarviketeollisuusliitto kiinnittikin välittömästi huomiota kotimaisen tuotantomahdollisuuksien sivuuttamiseen.
Maataloustuottajien MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila päivitteli järjestönsä valtuuskunnassa huoltovarmuuden täydellistä unohtamista.
Jopa hallituksen maatalousministeri Sari Essayah (kd.) arvosteli suosituksia jo ennen niiden julkaisemista. Myös hän ihmetteli kotimaisen kestävyysnäkökulman unohtamista.
Vaikka Ruotsi ei ole varautumisen suurvalta, tässä asiassa he ovat osanneet katsoa suomalaisia pidemmälle.
Ruotsalaisissa suosituksissa on suoraan mainittu sikäläisen elintarviketuotannon tukeminen muun muassa kriiseihin ja jopa sotaan varautumisessa.
Samaa asennetta voisi odottaa myös Suomen hallitukselta. Samalla on varmistuttava, että kotimaisten suositusten ympäristöperusteet pohjautuvat varmasti kotimaisiin tutkimustuloksiin.
Samalla olisi syytä varmistua, etteivät ravitsemussuositukset pohjaudu minkäänlaiseen ideologiseen tai kategoriseen valintaan kasvisten ja lihan välillä. Molempia tarvitaan ja kuluttaja viime kädessä tietysti päättää valinnoistaan aivan itse.
Epävarmassa maailmassa on aivan olennaista, että Suomessa tuotetaan kasviksia ja lihaa kotimaan tarpeeseen ja myös vientiin.
Jos ekologista, terveellistä ja ravitsevaa kotimaista ruokaa ei ole tarjolla, viranomaisten on vaikea suositella yhtään mitään.
Kolumnin kirjoittaja on MT:n päätoimittaja.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
