Ranskan presidentti Emmanuel Macron (aurinkolasit) kuuluu niihin EU-johtajiin, joiden mielestä kauppapolitiikassa USA:lle on vastattava kovimmilla mahdollisilla keinoilla. Kuva: GAETAN CLAESSENS
Eurooppa sai erävoiton Grönlanti-kiistassa, mutta tanssi Trumpin pillin tahdissa jatkuu ‒ ja tulee kalliiksi
Ukraina-neuvottelut jatkuvat ilman Euroopan edustajia. Se kertoo paljon transatlanttisesta voimatasapainosta.München
Suomen Petteri Orpon (toinen vas.) ja Saksan Friedrich Merzin (kirjoittaa) on tasapainoiltava, kun Trumpin USA:han tehdään pesäeroa. Kuva: Alexandros MICHAILIDISEU-johtajat saavat olla, eivät ehkä ylpeitä, mutta tyytyväisiä. Kiista Grönlannista ei karannut käsistä.
Presidentti Donald Trump perui kostotullit sotilaita Grönlantiin lähettäneille Nato-maille ja perääntyi tavoitteestaan saada Tanskalle kuuluva saari kokonaan USA:n hallintaan. Ainakin toistaiseksi.
Yksi syy oli se, että EU-maat kalistelivat yllättävän yhtenäisenä rintamana kauppasodan sapeleita.
EU-maat kalistelivat yllättävän yhtenäisenä rintamana kauppasodan sapeleita
Trump on luvannut äänestäjilleen, että elinkustannukset kääntyvät laskuun. Kauppasota EU:n kanssa olisi nostanut USA:n kuluttajahintoja entisestään.
Sisäinen paine oli ilmeisen kova. Merkittävät republikaanipoliitikot arvostelivat Trumpin Grönlanti-öykkäröintiä. Lisäksi markkinoille USA:n ja EU:n välien tulehtuminen oli myrkkyä.
Naton pääsihteeri Mark Rutte taivutti Trumpin hämmentävään täyskäännökseen. Vielä ei tiedetä, mitä se tarkoittaa käytännössä. Trumpin hehkutuksesta päätellen Rutte on ollut huomattavan myöntyväinen.
Naton pääsihteeri tuntuu edelleen luottavan Valkoisen talon isäntään kaikesta liittolaisiin kohdistuneesta mylvimisestä huolimatta.
Kanadan, keskeisen Nato-maan pääministeri Mark Carney linjasi Davosissa, ettei Trumpin Yhdysvaltoihin voi luottaa kauppakumppanina, Naton jäsenenä eikä ystävänä.
Vahvistamattomien tietojen mukaan Trump olisi luvannut Ruttelle, ettei hän enää uhkaile tulleilla saadakseen tahtonsa läpi alkavissa Grönlanti-neuvotteluissa. Toisella presidenttikaudellaan Yhdysvaltain presidentti on toistuvasti turvautunut tulliuhkailuun vastoin lupauksia ja sopimuksia.
Tanskan pääministeri Mette Fredriksen kommentoi Trumpin ja Rutten diiliiä hyvin varauksellisesti.
Tanskan pääministeri Mette Fredriksen kommentoi herrojen ”diiliiä” hyvin varauksellisesti.
Davosissa ja EU-johtajien torstaisessa kriisikokouksessa vakuuteltiin väkevästi, että Euroopan on viimeistään nyt ja entistä pontevammin tehtävä pesäeroa Trumpin Yhdysvaltoihin. Kostouhkauksista piittaamatta.
Miten yhtenäinen EU-maiden rintama tämän ryhdistäytymisen suhteen sitten on?
Puolan pääministeri Donald Tusk (vasemmalla toimittajien piirittämänä) muistutti Brysselissä, että suhteita Yhdysvaltoihin on varjeltava kaikesta huolimatta. Kuva: GAETAN CLAESSENSRanskan presidentti Emmanuel Macron uhoaa eniten. Puolan pääministeri Donald Tusk muistutti, että USA-suhdetta on varjeltava kaikesta huolimatta. Suomi kallistuu lähemmäs Puolaa. Myös Saksa tasapainoilee taloudellisten intressiensä kanssa jossain välimaastossa.
Grönlanti-sovun jalkauttamisessa ei vielä näy merkkejä Euroopan itsenäistymisestä.
Investointeja arktiseen alueeseen ja Grönlannin turvallisuuteen on tarkoitus lisätä merkittävästi. Kaikesta päätellen näin tehdään ennen muuta siksi, että Trump pysyisi tyytyväisenä.
Grönlanti-sovun jalkauttamisessa ei vielä näy merkkejä Euroopan itsenäistymisestä.
Toistaiseksi ei ole kerrottu, millä rahoilla lupaus arktisen alueen investoinneista on tarkoitus lunastaa. Samaan aikaan jäsenmaiden tulisi vahvistaa omaa puolustustaan ja Ukrainaa olisi pidettävä pystyssä sekä taloudellisesti että sotilaallisesti.
Kovin moni asia viittaa edelleen siihen, että lasku Trumpia miellyttävästä Grönlanti-diilistä lähetetään eurooppalaisille veronmaksajille.
Sama sivumaku on uudelleen käynnistetyissä USA-vetoisissa Venäjän ja Ukrainan rauhanneuvotteluissa.
Grönlanti-kriisissä Eurooppa ryhdistäytyi tavalla, joka pantiin varmasti merkille Washingtonissa, Moskovassa ja Pekingissä. Kuva: Timo FilpusEurooppa ei ole niissä mukana, mutta Eurooppa kärsii seuraukset ja maksaa Ukrainan turvatakuut, kun mieluummin enemmän kuin vähemmän sietämätön rauha saadaan aikaan.
Eurooppa saa tietysti syyttää itseään.
Ranskan, Britannian ja Saksan johtama halukkaiden koalitio ei ole pystynyt kaappaamaan aloitetta, kun Venäjän hyökkäyssotaa on yritetty lopettaa. Tai ei ole halunnut, koska ylimmäksi globaaliksi rauhanhierojaksi pyrkivä Trump kimpaantuisi.
Myös taloudessa ryhdistäytyminen on korkeintaan alkutekijöissä.
Kauppapolitiikan ”ladattuja aseita” pannaan jo kiireellä takaisin pöytälaatikkoon, jotta Trumpin äkämystyminen ei vaaranna kypsyvää Ukraina-diiliä, saavutettua Grönlanti-yhteisymmärrystä tai jotain muuta.
Saksan Friedrich Merzin (vas.) vaatima Putinin miljardien käyttäminen Ukrainan tukemiseen kaatui Belgian Bart de Weeverin (selin keskellä) vastustukseen. Kuva: FREDERIC SIERAKOWSKIMercosur-sopimuksen soveltaminen voidaan aloittaa, vaikka parlamentti lähetti sopimuksen EU-tuomioistuimen syynättäväksi. Se, hyväksyykö parlamentti sopimuksen, kun selvitys on tehty, roikkuu kuitenkin ilmassa vielä pitkään.
Vatvominen ei vahvista Euroopan uskottavuutta. Päinvastoin. Eurooppa on juuri sitä, mitä Trump esikuntineen kilvan todistaa: heikko, epäyhtenäinen ‒ ja edelleen toivottoman riippuvainen Yhdysvalloista.
Kirjoittaja on Maaseudun Tulevaisuuden Eurooppa-kirjeenvaihtaja.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
