Tuulivoimabuumin keskellä kannattaa pitää pää kylmänä

Kuva: Johannes Tervo

Tuulivoiman rakentaminen on herättänyt voimakkaita tunteita niin kauan kuin myllyjä on Suomeen rakennettu. Vuosikymmenen takaisesta epäuskosta ja tukiriippuvaisuudesta on viime vuosina siirrytty markkinaehtoiseen tuulivoimabuumiin. Tuulivoimainvestointien arvon arvioidaan olevan Suomessa lähivuosina vähintään 3,8 miljardia euroa vuodessa. Perässä seuraavat isot aurinkovoimahankkeet. Tuulimyllyt tuottavat paitsi puhdasta sähköä, myös huomattavaa taloudellista vaurautta tuulipuistoalueiden maanomistajille ja kunnille (MT 21.7.). Monen pienen kunnan talous voi kääntyä tuulipuiston ansiosta aivan uuteen asentoon.

Parhaimmillaan tuulivoimatontin vuokraaminen on maanomistajalle kuin lottovoitto, jonka vuokratuotto on ylivoimainen heikosti kannattavaan maa- ja metsätalouteen verrattuna. Voimalayhtiö maksaa maanomistajille vuokraa tuulimyllyn paikasta, mutta myös niin sanotusta tuulenottoalueesta. Tuulivoimalat tarvitsevat etäisyyttä välilleen, koska tuulivoimalan lapojen taakse syntyvä turbulenssi heikentäisi liian lähelle rakennetun seuraavan voimalan toimintaa. Siksi alalla on omaksuttu käytäntö, että korvausta maksetaan laajemman alueen omistajajoukolle kuin vain varsinaisen sijoituspaikan omistajalle. Yhden voimalan tuulenottoalue voi olla halkaisijaltaan 1–2 kilometriä. Usein rakenteilla on monen voimalan tuulipuisto, jolloin yksi hanke voi koskea useita kymmeniä maanomistajia. Suomen Tuulivoimayhdistys suosittelee, että korvausta maksetaan roottorin halkaisijaa viisinkertaisesti vastaavalla etäisyydellä voimalasta. Modernien voimaloiden roottorin halkaisija on jopa 170 metriä, joten voimalasta piirretään ympyrä 600–850 metrin päähän.

Vuokrasopimuksiin liittyy kuitenkin sudenkuoppia ja ehtoja, joiden kanssa kannattaa olla tarkkana. Maanomistajien on viisasta kilpailuttaa hankkeita yhdessä asiantuntijoiden kanssa. Tuottojen jakautuminen ei ole aina tasapuolista. Myllyalueen maanomistaja voi saada kymmenien tuhansien eurojen vuokratuottoja samalla, kun hieman kauempana sijaitsena maanomistaja menettää maansa lunastuskorvauksella johtoalueen alle. Maa- ja metsätalousministeri Sari Essayahin (kd.) mukaan surkeisiin lunastuskorvauksiin on tulossa parannusta. Tästä lupauksesta on syytä pitää kiinni. Tuulivoimalat aiheuttavat haittoja myös mökkiläisille ja alueiden virkistyskäytölle. Alueellista eripuraa taas aiheuttaa puolustusvoimien kielteinen kanta tuulimyllyjen rakentamiseen itäiseen Suomeen. Hallitus on luvannut tarttua tähänkin haasteeseen.

Tuuli- ja aurinkovoimabuumin keskellä jalat on hyvä pitää maassa. Sähkön hinta voi tulevina vuosina suorastaan romahtaa, varsinkin jos kaavailtu vetytalous ei lähdekään toivottuun lentoon. Silloin on ainakin periaatteessa mahdollista, että luvattuja korkeita tuottoja ei maanomistajille tulekaan. Tuulivoimalat pitää myös aikanaa purkaa tai uudistaa. Voimaloiden ja johtoalueiden alle jää isot määrät metsää ja peltoa, mikä heikentää hiilinieluja ja on pois ruuan ja puun tuotannosta. Puustoa joudutaan kaatamaan yhden tuulimyllyn ääreltä yleensä noin kaksi hehtaaria. Tämän päälle tulee johtoalueiden raivaus. Nurinkurista on, että EU:n kiistelty metsäkatoasetus kieltää naudanlihan myynnin, jos navetan tieltä on raivattu hiukan metsää, mutta tuulimyllyn tieltä raivattu metsä ei vaikuta sähkön myyntiin mitenkään.