Pian niitä lentelee taas – tunnistatko kirjanpainajan riskipaikat?

Kuva: Elli Paananen

Kuiva, lämmin alkukesä on otollista aikaa kuusen pahimmalle vitsaukselle, kirjanpainajahyönteisen runsastumiselle metsikössä.

Kirjanpainajat parveilevat touko–kesäkuussa ilman lämmettyä yli 18 asteeseen. Hyönteinen käyttää ravinnokseen tuoretta kuusipuutavaraa ja iskeytyy tuulenkaatoihin, heikentyneisiin pystypuihin ja tuoreeseen kuusipuutavaraan.

Naaras kaivaa emokäytäviä puuhun pituussuunnassa. Munat se laskee emokäytävien reunoille. Munista kuoriutuu toukkia, jotka kaivavat nilaan omat käytävänsä.

Toukkien lyhyen koteloitumisvaiheen jälkeen niistä kuoriutuu aikuisia kirjanpainajia.

Jos ravintoa on runsaasti saatavilla ja sää on otollinen, kirjanpainajan toukat ehtivät sukukypsiksi ja munivat uuden sukupolven saman kesän aikana. Kesän ensimmäinen sukupolvi saattaa lentää uuteen puuhun muninaan toisen, niin sanotun sisarsukupolven.

Runsastuttuaan laji voi iskeytyä myös eläviin kuusiin ja tappaa puita.

Aikuiset jatkavat syöntiä kuoren alla heinä–elokuun vaihteeseen. Hyönteiset talvehtivat karikkeessa.