”Ette edes ymmärrä, miten paljon Suomesta puhutaan” − Suomen tapaan hoitaa turvallisuutta kohdistuu nyt valtava kansainvälinen mielenkiinto

Osallistuin alkuviikosta Kuopiossa järjestettyyn poikkeuksellisen massiiviseen väestönsuojeluharjoitukseen. Suojassa yöpyminen oli ajatuksia herättävä kokemus.

Varsinaisia suuria yllätyksiä Suojaan 2026 ei itselleni sinänsä tarjonnut, ovathan väestönsuojat suomalaisittain katsottuna varsin tavanomainen asia.

Sen sijaan löi ällikällä havaita, millaisella mielenkiinnolla kansainvälinen media suhtautuu Suomen tapaan hoitaa kokonaisturvallisuutta. Paikalla oli journalisteja noin 40 maasta. Työskentelin kuopiolaisessa väestönsuojassa BBC:n, Associated Pressin ja Deutsche Wellen toimittajien seurassa, vain muutamia mainitakseni.

Vapaamuotoisissa keskusteluissa kollegoiden kanssa kävi selväksi, että Suomi on monelle valtiolle esikuva turvallisuusasioissa.

”Ette edes ymmärrä, miten paljon Suomesta puhutaan maailmalla turvallisuuspolitiikan yhteydessä”, vierailija kommentoi.

Toimittajia kiinnosti kuulla, miltä tuntuu asua Venäjän vieressä. No, ainahan se on tuossa ollut. Ei tässä mitään uutta ole. Ja siksi varautuminen on tavallaan arkinen asia suomalaisille, selvitin. Kun tilanne kiristyy, on toimittava yhdessä.

Venäläisen kirjallisuuden ja kulttuurin yhteydessä on puhuttu runsaasti mystisestä ”venäläisestä sielusta.” Tällä varsin liukkaalla käsitteellä pyritään erittelemään itäisen suurvallan kansan mielenlaadun ominaisuuksia ja omituisuuksia.

Kuopiossa vieraskielisiin uutisjuttuihin pyrittiin vangitsemaan − ei niinkään suomalaisen sielun, vaan suomalaisen DNA:n − keskeisiä ominaispiirteitä. Niin tiuhaan tuo sanapari toistui saksalaisten, englantilaisten, kanadalaisten ja muiden puheissa ja kirjoituksissa. ”Suomalainen DNA”, turvallisuuspoliittisessa yhteydessä ymmärrettynä.

Harjoituksen aikaan väestönsuojassa oli 2 500 ihmistä. Kuva: Petteri Kivimäki

Ehkä he ovat oikeilla jäljillä. Suomalaisia on vähän, mutta olemme siinä mielessä esimerkillinen kansa, että ihmiset täällä ovat laajasti sitoutuneita kokonaisturvallisuusajatteluun. Suomalaisten maanpuolustustahto on kansainvälisesti mitattuna poikkeuksellisen korkeaa.

Ilman näitä kansallisia ominaisuuksia − turvallisuuspoliittista herkkyyttä ja kansallista yksituumaisuutta − Suomi-nimistä valtiota ei välttämättä olisi olemassakaan nykyisessä muodossaan.

Päivänselvää tietysti on, ettei kokonaisturvallisuuden malli täälläkään ole aukoton. Ei ole pitkä aika, kun Suomen ilmatilaan harhautuneet droonit yllättivät kaikki perusteellisesti.

Mutta kun vertaa eurooppalaisiin liittolaismaihimme, on moni asia täällä varsin hyvin järjestyksessä. Monessa maassa ei ole lainkaan väestönsuojia tai edes suojautumissuunnitelmia, harjoituksista puhumattakaan. Euroopan valtiot ovat keskimäärin ajaneet puolustuskykynsä heikkoon jamaan pitkinä rauhan vuosikymmeninä.

Mutta siinä, missä Suomi on turvallisuuden suurvalta, olemme työllisyydessä koko EU:n jumbosijalla. Pystyisikö Suomi hyödyntämään laajaa kansainvälistä turvallisuuspoliittista arvostustaan niin, että se muuttuisi nykyistä huomattavasti paremmin myös euroiksi ja työpaikoiksi?

Kun vähän käyttää mielikuvitusta, mahdollisuuksia taatusti olisi.