Kolumni

Kaali korvaa sipsit ja riisin

Kaupasta lähtee mukaan aina lehtikaalia ja syksyisin raikasta kyssäkaalia.

Kasvisten esillepano kaupoissa satokausien mukaan toi elämääni viime syksynä kyssäkaalin. Sitä ennen en tiennyt, miten raikkaan rapsakka, mieto ja makeahko herkku tuo omituisen näköinen mukula on.

Siivuttelen kyssää ohuiksi lastuiksi ja rouskuttelen sellaisenaan tai dippailen valkosipulilla, pippurilla ja chilillä maustettuun kermaviiliin.

Toinen vakio-ostos on lehtikaali, joka on täydellisen terveellinen sipsinkorvike. Ruodittomat lehdet laitetaan uuniin 150 asteeseen noin vartiksi kunnes ne ovat rusehtavan rapeita. Ennen paistamista päälle kannattaa pirskotella pikkiriikkisen öljyä ja suolaa. Käsittämättömän koukuttavia!

Kukkakaalista syntyy oiva lisuke, kun sen keittää ja muhjaa riisinkaltaisiksi jytysiksi. Mausteeksi sopii suolan ja pippurin lisäksi ruokalusikallinen seesaminsiementahnaa eli tahinia. Jos haluaa pro-version, kukkakaalin voi paahtaa uunissa kypsäksi ja muhjata vasta sitten.

Ruusukaalit ovat erinomaisia pikaisesti keitettyinä ja pannulla soijatilkassa paistettuina.

Parsakaalia syön usein keitettynä sellaisenaan muun muassa lohen ja tsatsikin kanssa.

Keräkaalista syntyy salaattia, dippailusuikaleita ja wokkia. Kääryleitä en ole vielä ryhtynyt vääntämään.

Mukavan suolainen hapankaali on herkullista vaikka suoraan rasiasta syötynä. Kuumennettuna se kruunaa makkara-aterian. Sekaan voi lorauttaa hieman kermaa pyöristämään makua.

Paitsi kätevää ja herkullista, kaali on myös edullista, useimmiten kotimaista, kevyttä, ravitsevaa ja terveellistä. Vatsanikin tuntuu jo tottuneen suurkulutukseen.

Kirjoittaja on MT:n ympäristötoimittaja.
Lue lisää

Hapatettu ruoka maistuu paremmalta, poikkeuksena ehkä surströmming

Omenalajikkeisiin voisi suhtautua kuin viineihin

Kohtuus kaikessa on hyvä mitta – pysyvään painonhallintaan ja terveellisiin elämäntapoihin ei päästä yksittäisin ratkaisuin

Annetaanko koulussa lainkaan ruokaa vai imeeko salakavala lapamato ravinnon?