Kolumni

Suomen Afganistanin sotaretkestä ei taida paljon jäädä Plus-sarakkeeseen

Ilmavoimien Casa-kuljetuskoneesta Afganistanin maaseutu näytti kuumaisemalta. Harmaanruskeaa, kivistä ja rotkojen pirstomaa erämaata. Kylät ja kaupungit erotti talojen ympärille rakennetuista savimuureista. Tuli vaikutelma, että jokainen perhe- tai sukukunta eli omassa linnoituksessaan.

Pääsin puolustusministeri Jyri Häkämiehen (kok) mukana tutustumaan suomalaisten joukkojen toimintaan 2009.

Tavallisia afganistanilaisia näin vain panssaroitujen kuljetusajoneuvojen tirkistysluukuista, kun ajoimme tukikohdasta toiseen suojatuissa saattueissa.

Siirtojen aikana oli pukeuduttava kypärään ja sirpaleliiviin, jonka rintamuksessa oli tarranauhalla oma etunimi suomeksi ja darin kielellä sekä veriryhmä siltä varalta, että sitä joutuisi isänmaan ja Yhdysvaltojen johtaman kansainvälisen liittouman puolesta uhraamaan.

Yleiskuva oli alakuloinen – ellei toivoton. Liittouma hallitsi suvereenisti vain tukikohtiaan ja pääväyliä, suurimpia kaupunkeja miten kuten.

Vierailu afgaanirykmenttiin oli erityisen masentava. Komentaja oli kadonnut jo kuukausia aikaisemmin pyhiinvaellusmatkalle, eikä varakomentajalla ollut tarkkaa käsitystä, milloin hän palaisi. Hukassa oli myös iso osa joukkoja, jotka tavanmukaisesti jäivät palaamatta lomiltaan varsinkin sadonkorjuun aikaan.

Nyt, 20 vuoden ja 320 miljoonan euron jälkeen, suomalaiset ovat vetäytyneet, kun Yhdysvallat päätti niin tehdä. Palatessaan joukot voivat lentokoneesta nähdä samanlaisen maan kuin tullessaan. Valtaa siellä käyttää porukka, joka piti nitistää.

Toivottavasti Suomessakin tehdään kunnon jälkiarvio Afganistanin sotaretkestä. Nykyinen puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk) on näin lupaillut. Plus-sarakkeeseen taitaa jäädä aika vähän tavaraa.

Sotilaiden mielestä saatiin arvokkaita kokemuksia toiminnasta sodankaltaisissa olosuhteissa. Ajat ovat muuttuneet, omana inttiaikanani noita oppeja haettiin sotaharjoituksista. Ymmärtääkseni niitä vieläkin järjestellään, monesti kansainvälisellä porukalla.

Suomi kutsui aikoinaan itseään rauhanturvaamisen suurvallaksi. Sinibaretit lähtivät konfliktialueelle, jos kaikki sotivat osapuolet sen hyväksyivät. Siltoja rakennettiin, kouluja kunnostettiin.

Nyt mennään liittolaisten mukana suoraan sudenpesään pokat kaulassa. Ei Suomi voi jäädä yksin soppatykkiä vahtimaan, kun kaverit ramboilee.

Seuraavaksi rymisee Malissa, johon Suomi lähettää lisää sotilaita tällä kertaa Ranskan avuksi. Presidentti Emmanuel Macron on jo ilmoittanut, ettei siellä ikuisuutta vatuloida.

Kotiin heinäntekoon!

Kirjoittaja on politiikan toimittaja.

Lue lisää

Ajat muuttuvat: Kuusamon toriltakin on nykyään helpompi löytää huumediileri kuin pimeä pullo

YK:n pääsihteeri Guterres: Talebanin kanssa on ylläpidettävä dialogia – varoittaa talouden romahtamisen seurauksista – jopa miljoonat voivat kuolla nälkään

Tunnelma Afganistanissa kiristyy – Taleban kieltää iskulauseet ja mielenosoitukset, joilla ei ole virallista hyväksyntää

Kun metso putosi veteen, metsästäjästä tuli hetkessä noutava lintukoira