Pirkanmaan perushahmoihin kuuluva Matti J. Mäkinen sulkee Teivon tallinsa ovet - ”Ei tällaiseltä ihmiseltä lähde hevoset ja ravit sielusta millään"

Yhden aikakauden loppu: Matti J. Mäkinen jättää Teivon taakseen. Kuva: Ville Toivonen

72-vuotias Matti J. Mäkinen teki hiljattain raskaan päätöksen. Hän luopuu Teivon raviradalla sijaitsevasta vuokratallistaan ja lopettaa ainakin laajamittaisemman valmennustoimintansa.

”Tänään on viimeinen päivä, kun kävelen Teivon tallin käytävillä. Tämä aikakausi päättyy nyt”, Mäkinen herkistyy.

”Löysin dokumentin, että aloin maksaa palkkaa hevosenhoitajalleni Satu Ilolle 1. tammikuuta 1995. Ainakin siitä asti olen ollut Teivossa. Voi olla, että tulin jo aiemmin. Juuri kirjoitin työtodistuksen Satulle. Hän on ollut mulla töissä sen 27 vuotta.”

Mäkinen valaisee päätöksensä taustoja.

”Tämä vuosi alkoi peijakkaan innokkaissa tunnelmissa. Talliin tuli hyviä hevosia, ja saatiin menestystä. Sitten hyvät hevoset lähtivät Ruotsiin, ja jälleen aloitettiin nollatilasta. Onneksi oli uskollisia hevosenomistajia, mutta vastaavia menijöitä ei enää tullut tilalle. Tähän vuokratalliin oli sitten tulossa Teivon ravikoulun toimintaa. Pitkään olin jo päätöstä miettinyt, ja nyt asia on tosi.”

Mäkinen sanoo kuitenkin säilyttävänsä ammattivalmentajalisenssinsä.

”Mulla ei ole nyt yhtään hevosta treenissä, kun en ole löytänyt sopivaa paikkaa. Ajattelin, että voisin valmentaa maalla muutamaa, enintään kymmentä hevosta. Selvittelin Pekosen Tuomon kanssa, että mulla on mahdollisuus pitää lisenssi. Pidän sitä aina vuoden kerrallaan. Muutama omistaja on kysellyt multa, että rupeatko vielä valmentelemaan. Otan asiat avoimin mielin vastaan.”

Mäkinen ei jää lepäilemään laakereillaan. Hänen suksihuoltoyrityksensä on ollut olemassa jo runsaat viisi vuotta, ja nyt projekti pääsee kunnolla vauhtiin.

”Mähän olen vielä nuori mies! Uusia haasteita pitää olla, kun tässä on tallannut vasta sen 72 vuotta. Meidän yritys huoltaa ja myy suksia. Hiihto on noussut koronan myötä uuteen kukoistukseensa. Kyseessä on sellainen liikkuva huoltopiste. Mulla on suksihuoltovaunu, ja sen kanssa kierrän ympäri Pirkanmaata. Useamman kunnan kanssa on sopimus, ja mulla on tässä kaverina maajoukkuetason raskaan sarjan voitelija. Katsellaan mihin maailma miestä heittelee”, Mäkinen linjaa.

Hiihto on hänelle tuttu laji ja rakas harrastus. Esimerkiksi Joensuun Ravipogostan voittoon Mäkinen muistaa lykkineensä kahteen kertaan.

Mäkinen on ollut ravivalmentamisen ohella mukana monenlaisissa hankkeissa. Hän oli palaneen Vaasan ravikatsomon uudelleenrakennushankkeen projektipäällikkönä. Lisäksi Mäkinen on toiminut siittolabisneksessä.

”Vaasan hankkeessa olin kolme vuotta kuntayhtymän palveluksessa. Antti Lahtinen oli siihen suurena vaikuttajana. Kaikki oli hyvällä mallilla, ja meillä oli jämäkät suunnitelmat. Sitten Vaasan kaupunki veti rahat pois, ja taru päättyi surullisesti”, Mäkinen huokaa.

”Ylölässä olin oriasemapäällikkönä kymmenen vuotta, ja Aria-tallin toiminnassa mukana kolmisen vuotta. Laboratorioalan liitossa tein järjestöhommaa parikymmentä vuotta. Monenlaista puuhaa on ollut, mutta onko missään sitten onnistuttu, niin se on eri asia. Yritys on ainakin ollut ankara, ja kaikkea on tehty pitkällä jänteellä.”

Ravialalle Mäkinen vaihtoi Nokian laboratoriomestarin töistä vuonna 1982. Hänen ensimmäinen valmennuspaikkansa oli Pinsiön Äkönmaalla.

” Keskisen Martilla oli siellä filiaali samaan aikaan, ja Niemisen Make oli hänellä töissä. Se oli huippuaikaa, ja jo silloin raviyhteisö oli mahtava. Mulla oli sitten jonkun hetken sekä Äkönmaalla että Teivossa tallit. Lisäksi hevosia oli Ylölässä ja Vimparin Tuomolla Muhoksella. Silloin 1990-luvulla toiminta oli laajimmillaan, ja hevosia taisi olla sinne tänne siroteltuina parhaimmillaan nelisenkymmentä”, Mäkinen muistaa.

”Ylölän siitosorin Crown Bonesin jälkeläisiä oli mulla paljon, ja ihme kyllä me menestyttiin niillä hyvin. Palkinnot olivat silloin kohdallaan.”

Yksi parhaista crownboneslaisista oli vuonna 1993 syntynyt Shooting Steel. Sen Mäkinen nimeää elämänsä hevoseksi.

”Se oli huippuravuri. Ori voitti Ponsse-ajon ja muita isoja kisoja. Lareyna Birch oli Villinmiehen Tammakilvassa kolmas ja vei nimiinsä karsinnan. Tammakriteriumin karsinnankin se voitti, ja oli sitten finaaliin pikkusuosikki, mutta ei menestynyt siellä. Stoneisle Mustang oli hieno, oikein hieno ravuri, mutta ruuna ei ollut ikinä täysin terve. Oraviston Tallilla oli mulla monia hyviä hevosia. Lara Bokokin lähti liikkeelle meiltä. Se oli Tanen ( Tauno Hyriäinen) valmennuslistoilla, mutta tamman menestystä on hieno seurata. Tane on mun lapsuusajan kavereita”, Mäkinen sanoo.

Kävi tulevaisuudessa miten kävi, Mäkinen tarkastelee uraansa kiitollisena.

”Kivoja muistoja on mielessä, ja hyvin lähelle huippua päästiin. Tämmöinen ura tuli, enää ei voi siihen vaikuttaa. Mulla on ollut luotettavia hevosenomistajia. Se on ollut rikkaus, mutta toisaalta tallissa eivät ole hevoset sen vuoksi vaihtuneet ehkä riittävän tiuhaan”, Mäkinen pohtii.

Omistajistaan hän haluaa erityisesti kiittää Optimisti Tallin Pentti Komulaista, Heikki Koposta ja Oraviston Tallin Hyriäistä.

”Niin paljon loistavia ihmisiä ja hienoja hevosia on urani varrella ja vuosikymmenten aikana läpi kulkenut. Haluan kiittää heistä jokaista, enkä voi alkaa tarkemmin luetella, sillä joku voi pudota listalta pois. Kaikki ovat lämpimästi muistoissani. Satu Saima Ilo oli mun uskollinen työntekijä koko Teivon ajan. Toni Mäntyniemi oli tässä loppuvuosina, ja Toni muodostui hyväksi tekijäksi. Myös Mira Jokela on ollut korvaamaton apu”, Mäkinen kehuu.

”Täällä Teivossa meitä on ollut loistava ryhmä, joka on kokoontunut viimeiset kymmenen vuotta joka aamu vaihtamaan juttuja ja ajatuksia. Toiminta on sosiaalista, ja yhteishengessä ei ole ollut moitittavaa. Teivon miehistä Sarkolan Sepolla on mun muistoissani erityinen paikka, ja Kontion Jomppe on mun kärkiystäviä.”

Vaikka Mäkisen hevostoiminta hiljeneekin, asia pysyy tuoreena hänen mielessään.

”Ei tällaiseltä ihmiseltä lähde hevoset ja ravit sielusta millään. Eikä Teivo poistu sydämestä. Olo on haikea. Raviyhteisö... kaikki kollegat, he ovat superihmisiä. Ei sellaisia voi ikinä jättää taakseen.”