Hellan kulmalla: Nyrpistääkö lapsi nenäänsä kasviksille? Tällä kikalla lapset suorastaan kilvoittelevat niistä
Tärkeää ei ole se, mitä lautasella on – kunhan se on helppo napsia käsin.
Paprikat, kesäkurpitsa, tomaatit ja yrtit sopivat herkkulautaselle. Kuva: Sanne KatainenMiten pienet lapset saa syömään kasviksia? Olen kokeillut monenlaista.
Leikkasin kurkuista kivan muotoisia hahmoja piparimuotilla ja veitsellä. Ne jäivät lautasen reunalle.
Näpertelin kasviksista lautasille hauskoja kasvoja ja eläimiä. Ne naurattivat, mutta eivät maistuneet.
Tein salaattia. Se jäi koskemattomaksi.
Pyysin maistamaan. Lapset näykkivät kasviksia ja ilmoittivat joukolla, että ei ole heidän makuunsa.
Ujutin kasviksia ruokiin. Kesäkurpitsaraaste varmaan keventää lihamureketta, mutta se ei totuta lapsia eri makuihin tai koostumuksiin.
Sitten keksin herkkulautasen. Siinä on kaksi oleellista asiaa: nimi ja oikea ajoitus.
Herkkulautanen on nimenomaan herkkulautanen. Ei siis ”terveellisyyslautanen”, ”kasvikset tekevät hyvää -lautanen” tai ”noudatan ravitsemussuosituksia -lautanen”.
Tärkeää on iskeä lautanen pöytään vähän ennen pääruokaa, kun lapset kiertelevät ruokapöytää nälkäisinä.
Tärkeää ei ole se, mitä lautasella on – kunhan se on helppo napsia käsin.
Meillä lautasella on yleensä porkkana- ja kurkkutikkuja. Jos jääkaapissa sattuu olemaan muita kasviksia, heitän niitä mukaan. Käteviä pikkupaloja saa retiisistä, kirsikkatomaateista, paprikasta, kukkakaalista ja kiinankaalista.
Herkkuvaikutelmaa voi lisätä viipaloimalla lautaselle syksyllä kotimaisia omenoita ja kesällä tuoreita mansikoita. Jos jämiä tai pussinpohjia löytyy, laitan lautaselle pähkinöitä tai juustoa.
Kolme lastani suorastaan hyökkäävät kilvoittelemaan tuoreista kasviksista. Aikuisetkin napsivat niitä, kun ne ovat helposti tarjolla.
Jos lautaselle jotain jää, valmiiksi pilkotut palat on helppo kokata ruuaksi.
Kirjoittaja on MT:n toimittaja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
