Kanat ja kasvimaa pienentävät ruokalaskua

Otso Heikola annostelee Hiljalle (edessä) perunoita ja pihviä. Perheen ruuanlaitosta vastaa äiti Karoliina. Ekaluokkalainen Hertta tapaa auttaa äitiä ruokaostoksilla. Kuva: Jussi Partanen

Heikolan perheen keittiöstä leijailee sunnuntai-iltapäivänä herkullinen haudutetun lihan tuoksu. Äiti Karoliina Heikola on valmistanut päivälliseksi porsaan kassler-pihvejä ja omatekoisia ranskalaisia uunissa. Lisukkeena on salaattia ja jälkiruuaksi itse tehtyä jäätelöä.

Vapaapäivänä on aikaa tehdä hieman työläämpiä ruokalajeja, Karoliina Heikola toteaa. Arkisin hän käy päivätyössä Porissa ja työmatkaan kuluu noin 40 minuuttia suuntaansa. Sen jälkeen on kiire ruuanlaittoon.

”Ruokatarvikkeet pitää olla jo valmiiksi ostettuina. Ja usein olen myös valmistellut ruokaa jo aikaisemmin, esimerkiksi ruskistanut jauhelihaa pakastimeen.”

Sianliha ei ole valikoitunut ruokalistalle sattumalta. Perheen isä Otso Heikola on maanviljelijä, ja tilalla on yhdistelmäsikala sekä kasvintuotantoa. Kuinka paljon maataloustuotanto vaikuttaa siihen, mitä perheessä syödään?

”Possunlihaa syödään meillä luonnollisesti aika paljon, mutta onhan se muutenkin aivan huipputuote”, isä-Otso miettii.

Huhtikuisen sunnuntain päivällispöydässä omaa tuotantoa ovat perunat ja viinimarjamehu. Ruokaperunoita Heikolat viljelevät kotitarpeiksi niin paljon, että niitä riittää koko vuodeksi ja jää ylikin. Sianliha on tällä kertaa ostettu kaupasta.

”Meillä syödään paljon myös jauhelihaa, ja se hankitaan valmiina”, Karoliina Heikola kertoo.

Entä kuka päättää perheen ruoka-asioista?

"Äiti", vastaa seitsemänvuotias Hertta yksiselitteisesti.

Näin se on, myöntää Karoliina. Hän hoitaa yleensä kaupassakäynnit lasten kanssa. Äiti on myös perheen kokkaaja.

Isän mukaan perheessä syödään kotimaista, hyvää ja tuoretta ruokaa. Hertalla on tarkempi näkemys asiasta.

"Perunaa ja kastiketta", hän tuumii.

Vanhemmat nauravat, että usein tosiaan syödään perinteistä perunaa ja kastiketta. Se on myös isän lempiruokaa. Perunanviljelijän suosikkiruokaperuna on Nicola.

Karoliina kertoo tekevänsä ihan tavallisia perusruokia. Ainoastaan kalan kokkaus jää vähän harvemmalle, sillä hän on itse allerginen kalalle.

”Onneksi lapset saavat sitten koulussa ja hoidossa kalaa.”

Kesän saapuessa Heikolan perheen ruokalasku hieman pienenee, sillä pihalla on kasvimaa ja kasvihuone, joista saadaan kauden kasviksia: muun muassa tomaattia, kurkkua, salaattia ja herneitä.

Myös vadelmat ja mansikat kasvavat omalla pihalla, ja kananmunia saadaan omilta harrastekanoilta.

”Ruokahävikki meillä pysyy minimissä, kun aikuiset syövät lounaaksi edelliseltä päivältä jääneitä ruokia. Jos jotain jää, se annetaan koiralle”, Karoliina kertoo.

Vanha ja hyvä lautasmalli on vanhempien ohjenuorana ruoka-asioissa kotimaisuuden ja paikallisuuden lisäksi.

”Meillä juodaan Satamaitoa, vaikka se on jonkun sentin kalliimpaa. Ne eurot tulevat maakuntaan takaisin”, pohtii Otso.