Talosta ei lähdetä taipaleelle nälissään
Itäsuomalaiselle itsestäänselvä ruuan ja kahvin tarjoilu voi olla länsisuomalaiselle ahdistavaa ja kiusallista tuputtamista.
Itäsuomalainen leipoo piirakoita niin paljon, että niistä riittää vieraillekin. Kuva: Kari SalonenRuotsalaiset ovat niin kylmäkiskoista väkeä, että kyläilemään tulleelle lapselle ei edes anneta ruokaa! Tämä #Swedengate -kohu pöyristytti hiljattain Twitterissä vieraanvaraista somekansaa pitkin maailmaa. Minua harmitti ruotsalaisten puolesta, sillä olen saanut läntisessä naapurimaassamme useita kertoja ystävällistä apua pulaan jouduttuani.
Ymmärrän kyllä ihmettelijöitä, sillä lapsuudenkodissani Etelä-Karjalassa ei olisi tullut mitenkään kyseeseen, että kukaan vieras olisi lähtenyt talosta kuivin suin tai nälkäisenä. Oli itsestäänselvää, että ruoka- ja kahvipöydässä istui perheenjäsenten lisäksi seminologi tai satunnaista asiaa toimittanut naapuri.
Toisaalta ymmärrän myös ruotsalaisten ajatusmallia. Ruokaa voi olla varattuna vain omalle perheelle riittävä määrä. Minullekin kävi näin vähän aikaa sitten. Autotallissa ahersi ruoka-aikana yksi lisähenkilö, ja tiesin hänen todennäköisesti olevan hyvin nälkäinen nuori mies pitkän koulupäivän jälkeen. Hyvillä mielin pyysin hänet syömään ja jätin itse ruokailun väliin.
Alakouluikäisistä päivittäisistä lapsivieraista olen oppinut, kuka yleensä haluaa syödä ja kuka ei. Ilahdun, jos ruoka kelpaa. Eräs nuori herrasmies piipahtaa aina kotiinsa syömään ja palaa sitten takaisin. Sekin on mielestäni hyvä käytäntö: tulee varmasti syötyä ja hän ehkä pitää juuri siitä oman kodin ruuasta.
Ruotsalaisten puolustukseksi täytyy myös todeta, että asiassa on kulttuurieroja, ja tietyn seudun tapaan tottuneelle ruuan tarjoamatta jättäminen ei ole millään lailla outoa. Ruotsalaiset kuuluvat kenties samaan koulukuntaan kuin länsisuomalaisten enemmistö: tarjoilut eivät kuulu arkiseen vierailuun.
Nyky-satakuntalaisena en keitä kahvia nuohoojalle ‒ hän luultavasti pitäisi minua jollain lailla tärähtäneenä, jos keittäisin. Mutta tunnen silti joka kerta pienen piston sydämessäni omasta barbaarimaisesta piittaamattomuudestani.
Kirjoittaja on MT Metsän tuottaja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
