Kyllä, olen antanut lasteni juoda limpparia – ruokavalion terveellisyys tuntuu olevan hyvän äidin mittatikku

Ensin perheeseen tuli korona, sitten lapsille tavallisen räkäinen flunssa. Seuraavana vuorossa lienee norovirus.

Mitä syötän kipeille lapsille?

Korona käänsi oman maku- ja hajuaistini jännittäville mutkille. Sipsiä puraistessa aistimus oli erikoinen, vain hyvin vienosti suolainen. Osa ruuista ei maistunut miltään.

Söin siis laatikon pohjalle jääneet yhdentekevimmän makuiset eineskeitot pois kuleksimasta.

Lapsille ne eivät maistuneet. Kipeänä he saavat syödä sitä, mikä maistuu.

Yllättävää kyllä jugurttien, sokerimurojen ja smoothieiden rinnalla maistuivat piimä, voisarvet, pähkinät ja lihapullat. Vatsataudissa ylivoimaisia ovat olleet vesimeloni ja kurkku.

Itse sain lapsena oksenteluun Jaffaa. Se ei omille lapsilleni maistu. Tuntuu myös hieman arveluttavalta tunnustaa antaneensa heidän maistaa limpparia.

Ruokavalion terveellisyys tuntuu olevan nykyään yksi hyvän äidin mittatikku – ainakin, kun puhutaan vauvoista ja taaperoista.

Itsekin keitin lapselle vuosia sitten veteen ruispuuroa, sekaan heitin puolukoita. Tätä ohjetta jossain blogissa kehuttiin ja sen vannottiin maistuvan kaikille lapsille. Omani ei kuitenkaan annoksesta innostunut. Maistoin itsekin ja sääliksi kävi pienokaista – reipas maidon ja sokerin lisäys auttoi.

Päästin irti sokerittomuuden tavoittelusta lapsilla, kun aloin miettiä omia elämäntapojani. On ihanaa leipoa herkkuja ja syödä kakkua kahvilassa.

Herkuttelua pitää opetella – se on pieni mutta antoisa osa elämää.

Palataan siihen sitten noroviruksen jälkeen.

Kirjoittaja on MT:n toimittaja.