Tällä leipomolla on vain yksi tuote ja sen resepti on 1800-luvulta: Maalahden Limppu tekee taikinansa yhä käsityönä

Nuorena leipurina Kalle Malmberg matkusti Amerikkaan ja jatkoi leipomotoimintaa siellä. Hän palasi Maalahteen vuonna 1906. Kuva: Maalahden museoyhdistyksen kuva-arkisto

Tummanruskea, makeanhapan leipä on historialtaan vanhempi kuin Suomi. Sen juuret ulottuvat Maalahteen vuoteen 1893, jolloin Paakari-Kallen nimellä tunnettu leipuri perusti sinne leipomon. Alussa valikoimissa oli useita leipomotuotteita. Kallen tytär Anna jatkoi leipomotoimintaa.

1950-luvulla leipomon osti Mirjam Wahlman, joka uudisti sitä. Maalahden limpun valmistusta jatkettiin, ja 1960-luvulla muut tuotteet jäivät pois. Wahlman alkoi myydä limppuja koko Vaasan läänin alueelle. Vuonna 2001 leipomon omistus siirtyi Latvasalon perheelle.

Latvasalojen aikana Maalahden limpun myyntialue laajeni koko Suomeen ja myöhemmin Ruotsiin. Vuonna 2009 leipomo muutti Maalahden Åminnesta Vaasan lentokentän lähelle, minne Latvasalot rakensivat modernin tuotantolaitoksen.

Paakari-Kallen tytär Anna leipoi Moikipäästä tulleen tytön kanssa monenlaista muutakin kuin limppuja: pitkoja, possuja, pipareita ja kakkuja. Kuva: Maalahden museoyhdistyksen kuva-arkisto

Edelleen leipomo valmistaa vain yhtä tuotetta, Maalahden limppua. Tuotanto työllistää kymmenen henkeä vakituisesti, sesonkiaikoina ennen joulua ja kesällä enemmänkin. Latvasalojen kaksi tytärtä ja poika pyörittävät yritystoimintaa yhdessä vanhempiensa kanssa.

”Limpputaikina tehdään käsityönä, alkuperäisen reseptin mukaan kuin ennen vanhaan”, Janette Peltokoski, Latvasalojen vanhempi tytär, kertoo. ”Vanhat taikinakoneet Maalahdesta ovat edelleen käytössä".

Limppu leivotaan suomalaisista raaka-aineista eikä siihen käytetä mitään lisä- tai säilöntäaineita. Leipä on laktoositon, maidoton ja leivottu aitoon ruisjuureen.

Yli sata vuotta vanhoja leipomoita on Suomessa kymmenkunta, tietää Leipuriliiton toimitusjohtaja Mika Väyrynen. Maalahden Limppu on tiettävästi ainoa leipomo Suomessa, jolla on valikoimissaan vain yksi tuote.

Saaristolaislimppuja leipovat toki muutkin leipomot kuin Maalahden Limppu, ja niiden reseptit poikkeavat hieman toisistaan. Esimerkiksi Uotilan Saaristolaisleipä sisältää appelsiininkuorihilloa. Leipomo Rostenin Jurmo-saaristolaislimpussa taikinanesteenä käytetään piimää.

Michaela Karhunen (vas.) ja Janette Peltokoski pyörittävät Maalahden Limppua yhdessä vanhempiensa ja veljensä kanssa. Kuva: Johannes Tervo

”Maalahden limppu on saaristolaisleipä, jota kalastajat ja merimiehet arvostivat sen hyvän säilyvyyden vuoksi”, Peltokoski tietää.

Tuotteen pitkä menestys pohjaa Peltokosken mukaan ennen kaikkea siihen, että tuote on hyvänmakuinen ja se on kuulunut monen perheen ruokapöytään jo sukupolvien ajan. Lisäksi Latvasalon perhe on markkinoinut tuotettaan ja tehnyt sitä tunnetuksi messuilla ja myymäläesittelyissä.

”Kun ostimme yrityksen, limppuja oli myynnissä vain entisen Vaasan läänin alueella ja joissain yksittäisissä kaupoissa ja ravintoloissa ympäri Suomen. Me kävimme paljon messuilla esittelemässä ja maistattamassa ja loimme kysyntää. On monen vuoden työn tulos, että tuote tunnetaan ympäri Suomen.”

Osansa on myös ravintoloilla, jotka ovat käyttäneet limppua ruoka-annoksissaan. ”Sieltä tulee mahtavia ideoita limpun käyttöön”, Peltokoski sanoo.

Siinä missä limppuja sata vuotta sitten kuljetettiin polkupyörällä ja veneellä, nyt ne kulkevat logistiikkayritysten vieminä rekoilla ja laivateitse Ruotsia myöten. Tuotannosta jopa viidennes menee jo Ruotsiin.

Ruotsin-vienti alkoi kymmenisen vuotta sitten ja on kasvanut koko ajan. Makeanhapan limppu sopii ruotsalaisten makuun.

”Ruotsalaiset arvostavat suomalaisia elintarvikkeita, niiden laatua ja turvallisuutta. Siellä saa rinta rottingilla kertoa, että tuote on suomalainen”, Peltokoski hymyilee.

Tulevaisuudessa Maalahden limppua saattaa löytyä myös muista maista, jos yrityksen suunnitelmat käyvät toteen. Ja vaikka yhdellä tuotteella on menestytty tähän asti, niin Peltokoski kertoo, että uusia tuotteita on kehitteillä.

"Mutta niistä ei vielä voi kertoa."

Lue myös:

Leipä vai limppu – Sarka-museon näyttely valaisee ruisleivän historiaa

Saaristolaisleipä