Perintöposliinien ja kirppiskuppien lyijypitoisuudet voivat olla nykytiedon valossa hurjat

Vanhoja astioita näkee useissa kahviloissa ja ravintoloissa. Kuva: Saara Lavi

Isomummon perintökupit ja kirpputorilta löytyneet lautaset ovat kauniita, mutta joka päivä niitä ei kannata käyttää. Vanhoissa astioissa voi nimittäin olla nykymittapuulla kyseenalaiset määrät lyijyä ja muita raskasmetalleja.

Nyrkkisääntönä voi pitää sitä, että mitä vanhempi astia on kyseessä, sitä harvemmin sitä kannattaa käyttää, kertoo Ruokaviraston erityisasiantuntija Merja Virtanen. Astia kannattaa poistaa arkikäytöstä myös silloin, jos sen värit ovat kuluneet tai lasitteeseen on tullut säröjä.

Virtanen kehottaa varovaisuuteen myös silloin, jos haluaa ostaa ulkomailta tuliaisiksi paikallisen käsityöläisen tekemää keramiikkaa.

”Mitä kauemmas Suomesta mennään, sitä vaikeampi on tietää, millä aineilla keramiikka on koristeltu ja lasitettu”, Virtanen kertoo.

Hänen mukaansa on mahdotonta antaa tarkkaa vuosilukua, jonka jälkeen valmistetut astiat olisivat varmasti turvallisia.

”Vielä 1990-luvulla lyijylasitteet olivat keramiikassa Suomessakin osittain käytössä, vaikka lyijyn haitallisuudesta on tiedetty jo pitkään”, Virtanen kuvailee.

Ennen kuin kukaan päättää tyhjentää astiakaappinsa sisällön sekajätteeseen, Virtanen kehottaa miettimään, milloin astioita käytetään. Perintöposliinit ja ulkomailta ostetut astiat kannattaa säästää juhlakäyttöön. Jos esimerkiksi jouluateria nautitaan perintöastioista, mutta arjessa käytetään uusia, ehjiä astioita, kemikaalikuorma tuskin kasvaa aikuisilla astioiden osalta liian suureksi.

”Pikkulasten ruokaa ja juomaa en kuitenkaan tarjoaisi juhlapäivänäkään muista kuin uudemmista astioista, jotka ovat pinnaltaan ehjiä ja kestävät konepesun”, Virtanen lisää.

Lyijyn käytölle keramiikan valmistuksessa on pitkät perinteet, sillä lyijy tuo keramiikka-astian pintaan kiiltoa ja kirkkautta ja saa värit hehkumaan. Samaan ilmiöön, eli lyijyn tuomaan säihkeeseen, perustuu myös perinteisen kristallilasin kimallus.

Nykyinen Euroopan unionin laajuinen keramiikkalainsäädäntö on vuodelta 2006, ja se kieltää lyijyn siirtymisen elintarvikkeeseen yli lainsäädännössä asetetun raja-arvon. Lyijylasitteen käyttöä keramiikassa ei ole kuitenkaan missään vaiheessa kokonaan kielletty.

Suomessa on lisäksi yksi kansallinen säädös, joka koskee myös keraamisia astioita. Säädös on vuodelta 1992, mutta se on haluttu säilyttää, sillä siinä pikkulapsille tarkoitetuille keraamisille tuotteille on asetettu muita tiukemmat raja-arvot.

”Pikkulapsia on erityisesti syytä suojella kemialliselta altistukselta, sillä heillä on paljon elämää edessään”, Virtanen muistuttaa.

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) on vuoden 2006 jälkeen arvioinut uudestaan sekä lyijyn että kadmiumin riskit. EU-komissio onkin tiukentamassa keraamisiin kontaktimateriaaleihin liittyvää lainsäädäntöä tulevaisuudessa osana kontaktimateriaalilainsäädännön kokonaisuudistusta.

Lainsäädännön uudistamiselle on Virtasen mukaan tarvetta, sillä nykytiedon valossa vanhat lyijyn, kadmiumin, nikkelin ja kromin raja-arvot ovat turhan korkeita.

Virtanen lisää, ettei rajoja olla tiukentamassa ihmisten kiusaksi, vaan siksi, että raskasmetallien on todettu olevan pitkäaikaisessa altistuksessa haitaksi ihmisen terveydelle. Raskasmetalleilla on haitallisia vaikutuksia muun muassa immuunijärjestelmään, sisäelimiin ja syöpäriskiin, ja erityisesti lyijyn on todettu aiheuttavan keskushermostovaurioita ja oppimiskyvyn heikentymistä sekä sydän- ja verenkiertoelimistön vaurioita.