Kokkaaminen yhdelle on taitolaji
Yksin asumisessa pahinta on kokkaaminen vain itselleen.
Ruuanlaitto on mukavaa puuhaa, mutta yksin asuvan kokin ilo katoaa, kun syö neljättä päivää samaa ruokaa. Kuva: Sanne KatainenYksin eläminen on monesta kulmasta katsottuna ihanaa. Saa sisustaa miten haluaa, mennä nukkumaan milloin haluaa ja syödä mitä haluaa. Kukaan ei paasaa kodin siisteystasosta, mauttomasta ruuasta tai siitä, että olen huonolla tuulella.
Mutta.
Kokkaaminen vain itselleen on kamalaa. Kaikki reseptit on tehty vähintään kahdelle, mutta yleensä jopa neljälle tai kuudelle hengelle. Puolikkaita reseptejä ei kannata tehdä, koska silloin säilykepurkeista jää puolet käyttämättä ja sisältö ehtii pahentua ennen seuraavaa ruuanlaittokertaa.
Kun purtavaa tekee neljälle hengelle tarkoitetun reseptin mukaan, samaa ruokaa pitää syödä neljä päivää. Vähemmästäkin alkaa ruoka tulla korvista ulos.
Pahinta on kuitenkin se, että ruokaa ehtii pilaantua. Jääkaapista löytyy aina syömättä jääneitä, jopa tunnistamattomia ruoka-aineita, vaikka yrittäisi syödä kuinka suunnitelmallisesti.
Käyn noin viikon välein isommilla ostoksilla kaupassa. Ostan ainekset suunnittelemiini aterioihin. Mutta jos suunnitelmat muuttuvat enkä ehdikään laittaa ruokaa jonain päivänä, ainekset ehtivät huonontua jääkaapissa.
Lähtökohtaisesti vastustan pieniä ruokapakkauksia, joiden kilohinta on paljon suurempi kuin isompien pakkausten, mutta yksin asuvana ihmisenä olen alkanut ymmärtää niiden tarkoituksen. Ruokahävikistä tulee niin paha mieli, että en enää halua ostaa isompaa pakkausta, vaikka se tulisi lopulta paljon halvemmaksi kuin pienempi.
Minua viisaammat ihmiset ohjeistavat tässä kohtaa, että osan ruuasta voi pakastaa. Mutta mitä sitten kuuluu tehdä, jos yksin vuokralla asuvan ihmisen pikkupakastimeen ei muutaman marjapakasteen lisäksi mahdu mitään?
Kaikki vinkit sinkkuruoanlaittoon otetaan vastaan.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
