Ruusukaaliko kitkerää? Käsitys joutaa romukoppaan uusien lajikkeiden myötä

Ruusukaalissa on yhtä vähän energiaa kuin kukkakaalissa, mutta silti siitä saa runsaasti kivennäis- ja hivenaineita sekä etenkin C- ja K-vitamiinia ja B-ryhmän vitamiineja. Kuva: Jaana Kankaanpää

Ruusukaalin viljelijät korjaavat parhaillaan satoa pelloilta. Pienet kaalinpäät kerätään käsin sitä mukaa kun niitä valmistuu, sillä Suomen lyhyen päivän sääoloissa kerralla korjaaminen ei onnistu. Joskus sadonkorjuu jatkuu jopa jouluun asti.

Monelle suomalaiselle ruusukaali on melko tuntematon, ja osalla on siitä ennakkoluuloja, sillä vanhat lajikkeet ovat saattaneet maistua kitkeriltä tai tunkkaisilta. Nykyisin viljelyssä on uusia, miellyttävän makuisia lajkkeita.

Ruusukaalien ylikypsentämistä kannattaa varoa. Ruusukaalit ovat parhaimmillaan napakan kypsinä, ja niille riittää vesitilkassa tai höyrykattilassa alle kymmenen minuutin kypsennys. Paistinpannussa halkaistut ruusukaalit kypsyvät viidessä minuutissa.

Ruusukaali on mitä mainioin riistan ja muun lihan lisäke. Kuva: Jaana Kankaanpää

Vielä nopeammin ruusukaaleista saa herkkua paistinpannulla, jos leikkaa ne neljään osaan tai purkaa lehdiksi. Mausteeksi sopii tilkka hunajaa tai terästykseksi balsamico tai chili.

Jos käytät ruusukaalit salaattiin, jäähdytä ne jääkylmässä vedessä heti keittämisen tai höyrykypsennyksen jälkeen.