Hellan kulmalla: Piirakat uunista ja taipaleelle mars

Karjalanpiirakka lienee yksinkertaisuudessaan ruokakulttuurin nerokkaimpia keksintöjä. Se valmistuu vähistä aineksista, korvaa hätätapauksessa aterian, sopii juhlapöytään ja on helppo ottaa mukaan. Sen voi syödä kylmänä tai lämpimänä.

Piirakka hakkaa ominaisuuksillaan amerikkalaisten hampurilaisen ja italialaisten pitsan. Söisitkö kylmän hampurilaisen? Entä tarjoaisitko pitsasiivuja Linnan juhlissa?

Lapsuus- ja teini­vuosinani meillä paistettiin piirakoita leivinuunissa lauantai­aamuisin. Ensin piirakat, sitten leivät, pullat, kakut ja viimeisinä uunissa hautuivat pataruuat.

Näin tehtiin epäilemättä muissakin karjalaiskodeissa viime vuosi­sadalla ja ties kuinka kauan sitä ennen. Voipaperiin käärityt piirakat taisivat olla monen evakon ja rintamamiehen nyssäkässä, kun kotoa lähdettiin taipaleelle. Piirakat repussa olen itsekin maailmalle lähtenyt.

Ilahduttavaa on, että karjalaisten hajaantumisesta huolimatta piirakat ovat pitäneet pintansa ja hivuttautuneet myös muiden heimojen suosioon.

”Karjalanpiirakat vietiin käsistä”, luin äskettäin lapseni satakuntalaisen alakoulun opettajan lähettämästä myyjäisviestistä. Ja asiakaskuntana olivat alle 13-vuotiaat lapset. Katoha mite hyökii tykkäsiit!