Kangasalan valtuuston yksimielinen kanta kotimaisesta ruuasta ei velvoittanut kuntaa mihinkään

Terttu Hietala keitti tiistaina päärynäkiisseliä Kangasalan terveysaseman keittiössä. Hedelmät, mausteet ja riisi kuuluvat kunnan käyttämistä tuotteista siihen 20 prosenttiin, joka tulee muualta kuin Suomesta. Kunnan käyttämistä tuotteista kotimaisia on lähemmäs 80 prosenttia. Kuva: Kimmo Haimi

Viime syksynä Kangasalan kunnan valtuusto päätti yksimielisesti, että "elintarvikehankinnoissa kriteerinä vaaditaan minimissään Suomen lainsäädännön vaatimuksin tuotettu elintarvike”, ja kohta lisättiin budjettiarvioon. Esityksen takana oli kunnanvaltuutettu Hannu Karppila (kesk.).

Kunnanjohtaja Oskari Auvisen mukaan kirjaus yleisessä tekstiosiossa ei kuitenkaan velvoittanut kuntaa mihinkään, koska se ei ole sitova talousarviotavoite.

”Tekstejä voidaan muuttaa, mutta jos halutaan, että ne ovat sitovia tavoitteita, joita viedään eteenpäin, niin ne pitää sellaisiksi asettaa. Jos tekee ehdotuksen, jolla on kustannusvaikutuksia, niin kuin tällä olisi ollut, niin samalla hetkellä olisi pitänyt esittää ne sadat tuhannet eurot, joilla se olisi rahoitettu. Se olisi pitänyt ottaa joltain toiselta menokohdalta pois.”

Kunnan ateria- ja siivouspalvelupäällikkö Hannakaisa Haanpää tuo esiin, että kunnan hyödyntämien tuotteiden kotimaisuusaste on jo nykyisellään lähellä 80 prosenttia.

Jäljelle jäävä 20 prosenttia tulee tuotteista, joita Suomessa ei kasva tai tuoteta, kuten hedelmistä, mausteista ja riisistä, hän kertoo.

Entä miksi valtuusto hyväksyi lisäyksen, jos sitä ei toteutettu? Auvinen arvioi, että kyseessä ovat olleet ymmärryserot siitä, mitä virkkeellä on tarkoitettu.

Karppilan mukaan lisäys tarkoittaa, että ainoastaan eettisesti tuotettu turvallinen suomalainen ja ruotsalainen ruoka olisivat kunnan hankintalistalla.

”Muualla maailmassa antibiootit ovat sallittuja. Kotimaassa sioilla täytyy olla saparot, ja kanoilta nokkien katkaisu on kielletty. Myös glyfosaatin käyttö ennen puintia on Suomessa leipäviljalla kielletty, ja salmonella on vastustettava tauti.”

Jotta lähituotteita voitaisiin kunnassa käyttää enemmän, tulisi tuottajien Haanpään mukaan taata ympärivuotinen tarjonta ja esivalmistus. Tähän yksi ratkaisu olisi suuremmat tuottajarenkaat.

”Kyllähän tämä on myös työvoimapoliittinen kysymys. Näen sen jopa osittain mahdottomana tässä julkisessa taloustilanteessa. Todella haasteellinen yhtälö, mutta kehitysmahdollisuuksia varmasti on.”

MTK:n ruoka-asiamies Anni-Mari Syväniemi muistuttaa, ettei hankintalaki ole este lähiruualle. Tarjouspyyntöön ei kirjausta kotimaisten tuotteiden suosimisesta saa tehdä, mutta hankintaan voi asettaa kriteereitä, jotka vaikuttavat kotimaisten tuotteiden valintaan.