Sikojen nahat syödään Suomessa, lehmien viedään ulkomaille

Elintarvikepakkaaja Sirpa Mäkelä pakkaa sian selkäpalan nahkoja Atrian tehtaalla Nurmossa. Kamarasta tehdään makkaraa. 

Suomessa suuret lihatalot hyödyntävät siannahan eli kamaran elintarvikkeiden raaka-aineeksi. Atria käyttää kaiken kamaran makkaroihin.

HK Scanin Biotech -liiketoiminnasta vastaava johtaja Mika Paulamäki kertoo, että myös heillä valtaosa kamarasta menee elintarvikkeisiin.

Ainoastaan emakoiden nahkaa viedään jonkin verran ulkomaiselle nahkateollisuudelle.

"Emakonnahkaa päätyy HK Scanilta ulkomaiselle valmistajalle välikäsien kautta. Emme edes tarkkaan tiedä loppukäyttäjää. Suomessa ei juuri taida olla valmistusta", Paulamäki sanoo.

Siannahasta tehdään muun muassa hansikkaita ja lompakoita.

Lihavalmisteissa kamara tarkoittaa sian syötävää nahkaa, josta on teurastuksen yhteydessä poistettu pintakerros eli orvaskesi ja karvat kalttaamalla.

Ruhon leikkuun yhteydessä kamara erotetaan ihonalaiskudoksesta niin sanotulla kamarakoneella. Koostumukseltaan kamara on proteiinia ja vettä. Sitä käytetään ruoka- ja leikkelemakkaroihin kiinteyttämään tuotteen rakennetta.

Ruotsissa suuri osa HK Scanille tulevasta kamarasta päätyy gelatiinin tuotantoon. Gelatiinia käytetään elintarvike-, lääke- ja kosmetiikkateollisuudessa.

Paulamäen mukaan sian ruhosta ei mene hukkaan mitään. Kaikki elintarvikekäytöstä jäävä raaka-aine hyödynnetään eri teollisuudenaloilla.

Korkeimmalla arvopyramidissa on lääketeollisuus, jonne ohjautuu sian suolten limakalvoilta eristettävää hepariinia. Sitä käytetään veren hyytymistä estävien lääkkeiden ainesosana.

Seuraavana arvohierarkiassa on elintarviketeollisuus, joka hyödyntää valtaosan ruhosta. Suomalaisille kelpaamattomia osia, kuten sian mahoja, sydämiä ja munuaisia viedään ulkomaille. Lihateollisuus ei "kätke" sisäelimiä eineksiin, sillä niiden käytöstä pitää ilmoittaa tuoteselosteessa.

Elintarvikkeiksi kelpaamattomat osat ruhosta menevät nahkateollisuuteen, lemmikkien ruuaksi, rehuksi ja bioenergiaksi.

Atrian tiedottaja Marja Latvatalo kertoo, että eläinten ruhoista täysin hyödyntämiskelvotonta kaatopaikka- ja ongelmajätettä syntyy promillen verran.

Naudannahkaa ei hyödynnetä Suomessa elintarvikkeisiin. Molempien lihatalojen naudannahat viedään ulkomaille muun muassa auto-, huonekalu- ja vaatetusteollisuudelle.

HK Scanilta naudannahat päätyvät lähinnä Eurooppaan ja Kiinaan.

Myös naudasta saadaan arvoaineita lääketeollisuuden käyttöön. Esimerkiksi naudan sappikiviä hyödynnetään lääkkeissä tulehdusta laskevien ominaisuuksiensa takia.

Kenkä- ja nahkateollisuus ry:n puheenjohtaja, Sievin jalkine Oy:n hallituksen puheenjohtaja Markku Jokinen kertoo, että naudannahan parkitseminen on Suomessa loppunut. Jokinen arvelee, että teurastamot saavat laadukkaasta suomalaisesta vuodasta ulkomailla kohtuuhyvän hinnan.

Sievin kengät tehdään pääasiassa Euroopassa parkitusta naudannahasta. Sitä tulee muun muassa Saksasta, Hollannista ja Italiasta.

Jokisen mukaan kotimaista nahkaa käytettäisiin, jos sitä joku käsittelisi täällä. Jalkineita tehdään jonkin verran kotimaisesta hirvennahasta, mutta se ei ole niin kestävää kuin naudannahka.

Suomessa ainoastaan Kokkolan Nahka parkitsee joitakin tuhansia naudannahkoja vuodessa. Toimitusjohtaja Juha Örnbergin mukaan nahat tulevat Atrialta. Niistä valmistetaan kotimaisten puukkojen tuppia.

Örnberg kertoo, että Lapuan nahka parkitsi vielä jokunen vuosi sitten ehkä 500 vuotaa päivässä. Toiminta hiipui, sillä Suomessa ei ole enää juurikaan loppukäyttäjiä eli laukku- ja kenkäteollisuutta.