Ruoka

Mars metsään! Villiyrttejä voi yhä poimia, kunhan tietää, mitkä kasvit valita

Villiyrtteihin suhtauduttiin pitkään pula-ajan ruokana, mutta entistä useampi kitkee rikkakasvit nykyään lautaselle. Jokamiehenoikeudet kannattaa myös tuntea, kun lähtee keräämään.
Elina Lampela
Tällaiselta voi näyttää villiyrteistä koostettu salaatti.

Suhtautuminen villiyrtteihin on muuttunut 2000-luvulla rikkakasveista superruoaksi, kertoo villiyrttien asiantuntija, hyvinvointikouluttaja ja tietokirjailija Raija Kivimetsä. Vielä parikymmentä vuotta sitten samat kasvit herättivät hänen mukaansa lähinnä kulmakarvojen kohottelua.

”Suhtautuminen oli vähän sellaista, että syökää te vain niitä rikkakasveja, jos kerran niin mieli tekee. Nykyään kysytään ennemminkin, oletko jo syönyt voikukkaa ja keräätkö siankärsämöä.”

Kivimetsä pitää vedenjakajana superruokavillityksen alkamista vuonna 2008. Superruoka on markkinoinnissa käytetty termi, jolla tarkoitetaan erityisen ravinnetiheää ruoka-ainetta.

Vihdoin moni havahtui siihen, että kaukomailta rahdatun gojimarjan voi korvata Suomen metsän tarjoamilla vitamiinipommeilla.

Kivimetsän mukaan kiinnostus alkoi laajeta myös oman pihan kasveihin, joista monella oli maine pula-ajan ruokana.

”Pula-aikaan oli itsestään selvää kerätä syötävää luonnosta, sillä muuta ei välttämättä ollut. Kun vauraus lisääntyi ja elintarvikkeita sai helpommin, samat kasvit olivatkin suuren yleisön silmissä rikkakasveja ja niitä syötettiin karjalle, ei ihmisille”, Kivimetsä sanoo.

Nokkonen on yksi harvoja poikkeuksia, sillä se on säilynyt monen ruokalistalla jatkuvasti.

Erityisesti kaksi syötävää kasvia herättää Kivimetsän mukaan jatkuvasti hämmästystä – nimittäin voikukka ja vuohenputki.

Voikukasta voi kerätä kesän mittaan talteen monta kertaa lehdet ja lisäksi kukkanuput ja kukat sekä syksyllä vielä juuret. Kivimetsän mukaan voikukka on erityisen hyväksi suolisto-­ ja maksavaivoista kärsiville.

Vuohenputki taas on hänen mukaansa hyväksi erityisesti nivel- ja iskiasvaivaisille ja miestenvaivoista kärsiville. Kasvin voi syödä tuoreena esimerkiksi pestona tai tehdä siitä esimerkiksi piirakkaa.

”Moni sanoo, että vuohenputki haisee kitkemiseltä, mutta sen maku onkin porkkanamaisen makea.”

Kivimetsä haluaa korjata yhden villiyrtteihin yleisesti liitetyn harhaluulon. Villiyrttejä voi hänen mukaansa poimia ensilumiin asti, ei pelkästään alkukesällä. Hän kuitenkin painottaa, että kuten marjojen ja sientenkin kohdalla, myös villiyrttien poimijan on tärkeää tietää, mitä poimii, ettei poimi myrkyllisiä kasveja.

Kuluva vuosi on ollut koronan vuoksi monella tavoin poikkeuksellinen, ja yhden poikkeuksen ovat kokeneet Suomen metsät. Keväällä suomalaiset löysivät tiensä kansallispuistoihin, kesällä marja- ja sienimetsälle.

”Kieltämättä on vähän erikoista, että vaadittiin maailmanlaajuinen kriisi, ennen kuin suomalaiset osasivat katsoa lähelle.”

Kasveja kannattaa Kivimetsän mukaan kuivata talteen talven varalle esimerkiksi yrttiteeksi tai jalkakylvyn raaka-aineeksi sen sijaan, että ostaisi maahantuotuja tuotteita kaupasta.

”Jos pula-ajan ajattelutapaa miettii, siinä on paljon järkeä: kerätään jokamiehenoikeuksien sallimalla tavalla ja säästetään rahaa. Nykyään siihen yhdistyy lisäksi lähiruoka- ja ympäristöajattelu ja puhdas ruoka sekä se, että luonnossa liikkuminen kehittää motoriikkaa ja vähentää stressiä.”

Hortaa luonnosta

  • Villiyrttejä kutsutaan myös sanalla horta kreikan kielen chórta­sanan mukaan. Hortan keräämistä voidaan suomeksi kutsua myös hortoiluksi. Villiyrttejä kerätessä on tärkeää tuntea kasvit, joita poimii.
  • Villiyrttien keruu ei ole jokamiehenoikeuksin yhtä vapaata kuin sienten ja marjojen. Ruohovartisia villiyrttejä saa kerätä omaan käyttöön ilman apuvälineitä, mutta esimerkiksi puiden ja pensaiden lehtien kerääminen vaatii maanomistajan luvan. Kasvin esiintymistä keruualueella ei saa vaarantaa.
  • Jos toiminta on kaupallista, eli tuotteita myydään ravintolassa tai kaupassa, se kuuluu elintarvikelainsäädännön piiriin.
  • Ihmisravinnoksi sopivia villiyrttejä voi ­syödä­ tuoreena tai säilöä esimerkiksi kuivaamalla tai pakastamalla. Esimerkiksi nokkosen kohdalla ryöppäys vähentää nitraatin määrää. Ulkoisesti villiyrttejä voi hyödyntää esimerkiksi kotitekoisissa kauneudenhoitotuotteissa.
  • Lähteet: Ruokavirasto, Metsähallitus, Arktiset Aromit

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Valion yllätys sokerihiirille: Kehitti suklaan, joka maistuu suklaalta, mutta sokeria on kolmannes vähemmän

Näiden kolmen ruokatuotteen vientiä suomalaiset tehostaisivat

Kultainen Juustohöylä -palkinto Jukolan Juustolle – voittajajuustot syntyvät veljesten yhteistyönä

"Iskee tarinaa kuin kapakassa kaverille juttelisi" – ruokatoimittajat valitsivat Japanin katuruoka -kirjan vuoden parhaaksi kotimaiseksi