Elintarvikkeiden vienti vaatii aikaa ja rahaa: "Ihmissuhteita ei rakenneta muutamassa kuukaudessa, vaan se vaatii pitkäaikaisen sitoutumisen"

MTK:n maatalouslinjan vientijohtajan Thimjos Ninioksen mukaan hallitusohjelman vientiin liittyvät kirjaukset ovat osoitus siitä, että valtio on sitoutunut ruokaviennin edistämiseen. Kuva: Sanne Katainen

Hallitusohjelman ruokavientiin liittyvät kirjaukset ovat MTK:n maatalouslinjan vientijohtajan Thimjos Ninioksen mukaan osoitus siitä, että valtio on sitoutunut ruokaviennin edistämiseen.

"Hallitusohjelman kirjaukset ovat lyhyet, mutta sitäkin tärkeämmät. Merkitys on suurempi kuin sanojen määrä."

Ruokavienti mainitaan hallitusohjelmassa kahdessa kohdassa. Sanatarkasti kirjaukset kuuluvat muodossa "panostetaan elintarvikevientiin” ja ”edistetään kalatuotteiden vientiä".

Ninios huomauttaa, että useat muutkin kirjaukset tukevat yritysten vientivalmiutta.

"Jos yritysten toimintaedellytyksiä halutaan parantaa kotimaassa, se tarkoittaa myös viennin tukemista, vaikka vienti-sanaa ei mainitakaan."

Maa- ja metsätalousministeriön markkinayksikön päällikön Anna-Leena Miettisen mukaan hallitusohjelman ruokavientikirjauksissa ei sinällään ole mitään uutta. Enemmänkin kyse on siitä, että vienti koetaan tärkeäksi.

"Viime hallituskaudella tunnistettiin, että tätä pitää tehdä pitkäjänteisesti. Paljon on kyse siitä, että jatketaan, mitä on aloitettu."

Hallitusohjelmassa puhutaan vuositasolla 2,5 miljoonan euron satsauksesta. Maa- ja metsätalousministeriön ja ministeriön alaisen hallinnon kautta ruokavientiin menisi siis hallituskauden aikana yhteensä 10 miljoonaa euroa.

"Edellinenkin hallitus on sijoittanut suunnilleen saman verran rahaa vuositasolla, mutta se on ollut ikään kuin projektiluonteista määrärahaa. Sen vuoksi ei ole ollut varmuutta, saadaanko aloitetut projektit vietyä loppuun", Ninios kertoo.

Hänen mukaansa yrityksen sitoutuminen myynti-, markkinointi- ja brändäystyöhön voi olla heikompaa, jos valtio ei voi taata, että markkinoillepääsyprosessin luvat saadaan hoidettua loppuun asti.

Yksi syy pitkäjänteisen työskentelyn tärkeyteen piilee vientimaiden kulttuurissa. Ninios kertoo, että etenkin Aasiassa markkinointi ja myynti, samoin kuin viranomaistoiminta, perustuu pitkälti ihmissuhteisiin.

"Ihmissuhteita ei rakenneta muutamassa kuukaudessa, vaan se vaatii pitkäaikaisen sitoutumisen. Tämä poikkeaa suomalaisesta, sillä suomalaisessa kontekstissa ihmissuhteet eivät ole keskeisin markkinointia edistävä tekijä."

Esimerkiksi sianlihan saamiseen Kiinan markkinoille meni 10 vuotta, ja parhaillaan Kiinaan yritetään saada vientilupaa esimerkiksi siipikarjanlihalle.

Miettinen huomauttaa, että haasteena on löytää omalle tuotteelle paras mahdollisen kohdemarkkina.

"Ensimmäinen lähtökohta on ymmärtää, onko omille tuotteille paras kohdemaa Kiina vai joku muu maa."

Ninios lisää, että tuote pitää kehittää kohdemaan markkinoille sopivaksi, logistiikka on saatava kuntoon, ja kovia myyntitykkejäkin tarvitaan.

"Yritysyhteistyötä siis halutaan kehittää niin, että voitaisiin yhteisillä resursseilla ja toimenpiteillä tehdä vientiä suuremmin. Tällöin sekä resurssit että riskit jakaantuvat useammalle toimijalle."

Syy, miksi ruokavienti koetaan tärkeäksi, on Miettisen mukaan se, että kansalliset markkinat ovat rajalliset.

"Viennillä haetaan ruokasektorille kannattavuutta ja kilpailukykyä. Tietenkin viennillä tavoitellaan myös työpaikkoja, puhutaan 5 000 tavoitellusta työpaikasta", Miettinen kertoo.

Edellinen hallitus aloitti elintarvikevientikoulutuksen, jota koordinoi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu Xamk.

Koulutuksissa ideana on kolmijakoisuus, eli koulutusta tarjotaan ammattikorkeakoulu- ja yliopistotasolla ja kolmanneksi suoraan yrityksille siten, että yritykset voi lähettää työntekijän koulutukseen.

"Saamme tämän vuoden lopussa koulutuspilotin päätökseen ja näemme, miten koulutuksesta valmistuneet työllistyvät ja pystyvät auttamaan yrityksiä", Miettinen sanoo.