Kurtturuusun tuhoaja voi mutustaa ruusunkukkia ‒ Myös laiduntavien eläinten ruokavalio sisältää ihmisravinnoksi kelpaavia kukkia

Ruusut, orvokit ja kehäkukat ovat esimerkkejä syötävistä kukista. Jopa vieraslajin eli kurtturuusun kukkia voi syödä, kunhan kasvupaikka on varmasti puhdas. Kuva: Markku Vuorikari

Mikä yhdistää kakkupalaa, salaattia ja kotitekoista limonadia? Se, että ainakin ruokalehtien ja sosiaalisen median ruokakuvien perusteella niitä kaikkia koristellaan hanakasti kukilla.

Ruokakuvissa näkyy välillä ihmisravinnoksi sopimattomia kukkia, kertoo Marttaliiton kotitalousasiantuntija Niina Silander. Kuvissa saattaa näkyä esimerkiksi tavallisista kukkakaupan kukista nypittyjä kukintoja, joissa saattaa olla torjunta-ainejäämiä.

”Ennen kuin inspiroituu kauniista kuvista, kannattaa tarkistaa, ovatko kukat oikeasti syötäviä”, Silander huomauttaa.

Jos aivan välttämättä haluaa koristella esimerkiksi kakun ihmisravinnoksi kelpaamattomilla kukilla, joka kukan alle pitää viritellä kelmu, jotta kasvi ei miltään osin pääse koskemaan kakkuun. Lisäksi kaikkia ruokailijoita pitää ohjeistaa poistamaan sekä kukka että kelmu annoksestaan, muistuttaa Silander.

Hän lisää, että kaikkein helpoin tapa hankkia syötäviä kukkia on ostaa ne kaupan vihannes- ja hedelmäosastolta, sillä Suomenkin ruokakaupoissa on nykyään tarjolla syötäviä kukkia.

Lisäksi Suomen luonnossa ja kotipuutarhoissa kasvaa lukuisia syömäkelpoisia kukkia, mutta poimiipa niitä mistä tahansa, on uhrattava ajatus kasvuympäristölle. Syötäviä kukkia poimiessa kannattaa muistaa samat säännöt kuin marjan- ja sientenpoiminnassa, eli kannattaa poimia vain lajeja, jotka varmasti tunnistaa ja vain puhtaista kasvuympäristöistä, eikä esimerkiksi autotien varresta.

Luonnonvaraisia rauhoittamattomia kukkia, yrttejä ja muita vastaavia kasveja voi pääsääntöisesti kerätä jokamiehenoikeudella, kertoo Metsähallitus. Kasvien maanpäällisen osan kerääminen ja pienessä mittakaavassa myös juurineen otto on sallittua.

Kotipuutarhasta syötäviä kukkia poimivan kannattaa pohtia, onko puutarhassa juuri tehty kasvinsuojelua tai tuholaistorjuntaa. Jos on, kukat on parempi jättää paikoilleen.

Jos kasvuympäristö on puhdas ja kukka varmasti syötävä, ei kun poimimaan. Esimerkiksi ruusut sopivat ihmisravinnoksi.

”Jos siis haluaa osallistua vieraslajin torjuntatalkoisiin ja hävittää kurtturuusupensaan, kurtturuusunkukat voi syödä.”

Ruusunlehdet sopivat esimerkiksi kakunkoristeeksi, tai niitä voi jäädyttää esimerkiksi jääpalan sisään, vinkkaa Silander. Erityisesti Lähi-idässä ruusua käytetään ruuanlaitossa luovasti.

Myös orvokit ovat syötäviä. Silander kehottaa maistelemaan orvokinlehtiä, ennen kuin ripottelee niitä ruokaan. Kotipuutarhan orvokit saattavat maistua jopa hieman makeilta, kun taas pelto-orvokin maku voi olla karvaanpuoleinen.

Oreganosta, mintusta ja muistakin yrteistä voi hyödyntää lehtien ja varsien lisäksi myös kukat. Tässäkin testimaistelu kannattaa: esimerkiksi ruohosipulinkukissa on sipulimainen maku, eli niitä kannattaa hyödyntää esimerkiksi voileipien ja voileipäkakkujen koristeena.

Samettikukat muistuttavat sitruksia paitsi väreiltään, myös maultaan. Ne sopivatkin hyvin sekä suolaisiin että makeisiin ruokiin. Sen sijaan esimerkiksi kaunokit, kuten ruiskaunokki, ovat värikkäitä ja syötäviä, mutta hieman karvaan makuisia.

”Kannattaa opastaa ruokailijoita, että kaunokinlehdet voi joko syödä tai jättää syömättä”, huomauttaa Silander.

Ihmiset ovat tottuneet ajattelemaan apilaa ja voikukkaa laiduntavien eläinten ravintona, mutta itse asiassa apilan ja voikukan kukat sopivat myös ihmisten salaatteihin tai esimerkiksi voileipien väriläiskäksi. Silander vinkkaa, että voikukista voi myös keitellä esimerkiksi voikukkasiirappia.

Syötävien kukkien tunnistamisen lisäksi on tärkeää tuntea syötäväksi kelpaamattomat kukat, muistuttaa Silander.

”Esimerkiksi kielo on kaunis, mutta valitettavasti myrkyllinen. Myrkyllisiä ovat myös esimerkiksi liljat ja sormustinkukat.”