Yhden kesän kokeilusta kehittyi ammattimainen kuttula, joka tuottaa vuohenmaitoa ja -lihaa ympäri vuoden ‒ katso video

Jonna Ukkola on opetellut vuohien hoitoon vasta, kun Halmelan tilalle otettiin ensimmäiset vuohet viisi vuotta sitten. Kuva: Kimmo Haimi

Loppilaisen Halmelan tilan pihapiirissä seisoo iso, maneesin näköinen rakennus, mutta sisään astuessa korvissa alkaa soida. Halli on täynnä vuohia, joiden konsertti on suorastaan meluisa, kun kileistä pienimmät harjoittelevat äänenavausta bassosta korkean kirkuvaan sopraanoon. Ne on juuri vieroitettu emien alta tuttijuotolle, joten meteli on sen mukainen.

Jonna ja Eero Ukkola päättivät viisi vuotta sitten panostaa vuohitalouteen.

Jonna oli aikoinaan haaveillut villieläintenhoitajan ammatista, hän kun oli Ähtäristä kotoisin ja siellä on eläintarha, mutta sillä alalla työpaikat ovat harvassa. Eläimistä ja eläinten jalostuksesta kiinnostuneena Jonna oli valmistumisensa jälkeen Pro Agrialla maitotilaneuvojana ja opiskeli myöhemmin vielä keinosiementäjäksi.

Jonna ja Eero tapasivat yhteisten tuttujen kautta Pirkanmaalla, ja Jonna muutti Lopelle Eeron kotitilalle, joka vuonna 2015 siirtyi sukupolvenvaihdoksessa nuorelleparille.

Pariskunta suunnitteli ensin lypsykarjanavettaa, mutta koska tilan uudehko kuivuri olisi siinä tapauksessa jäänyt vähälle käytölle, lehmiin ei uskallettu investoida. Miten olisi vuohenmaidon tuotanto? he miettivät.

"Juustoportilla oli haku päällä ja halu kasvattaa kapasiteettia. Saimme aiesopimuksen sinne ja aloimme suunnitella kuttulaa", Jonna kertoo. Ensimmäiset kolmetoista vuohta tulivat tilalle vuonna 2017 Sastamalasta.

"Ei meillä ollut mitään käsitystä vuohista, mutta ajateltiin, että kokeillaan kesä ja mietitään, halutaanko enemmän. Sen jälkeen homma räjähti käsiin."

Halmelan vuohitila sijaitsee Lopella. Kuva: Kimmo Haimi

Seuraavana kesänä Ukkolat alkoivat rakentaa kuttulaa neljällesadalle vuohelle. He ostivat alkuun 88 puolivuotiasta kiliä ja sitten 90 juottokiliä. Keväällä 2019 Juustoportti haki ensimmäiset vuohenmaidot meijeriin Jalasjärvelle.

Ukkoloiden matka vuohien kanssa on ollut yllätyksiä täynnä.

"Emme tienneet, mitä vuohien hoito vaatii. Miten niitä pitää ruokkia ja hoitaa? Myös eläinlääkärit ja neuvojat joutuivat hakemaan paljon taustatietoa. Onneksi kollegoilta sai paljon hyviä neuvoja", Jonna huokaa.

Ukkolat oppivat, että vuohien ruokinta on vaativaa ja herkkää. Rehun pitää olla energiapitoista, mutta valkuaista ei saa olla paljon.

Se sopii, koska Ukkoloilla pellot ovat luomussa, johon valkuaista on hankala saada.

Vuohia ei juurikaan lääkitä, mutta ripulirokotuksen ne saavat kahdesti vuodessa. Ripuli saattaa olla vuohille kohtalokas, ja sitä pitää kaikin keinoin välttää.

Vuohet lypsetään kahdesti päivässä, aamulla kuuden jälkeen ja iltapäivällä neljältä. Sata kuttua menee karusellilypsyasemasta läpi puolessa tunnissa.

"Kun saamme eläinmäärän täyteen neljäänsataan vuoheen, niin oletamme, että lypsytyöstä selviää kahdessa tunnissa ja siihen lisäksi aseman päälle ja pois laitto. Yksi ihminen pystyy lypsämään koko porukan", Jonna selvittää.

Kun Jonna Ukkola menee vuohien karsinaan, kilit ovat innoissaan. Kuva: Kimmo Haimi

Tilan toimeentulo lepää kolmen jalan varassa: vuohet, 170 hehtaarin peltoviljely ja koneurakointi. Haastattelua tehdessä Eero-isäntä on jälkimmäisessä hommassa eli lumia auraamassa, mitä työtä kuluneena talvena on riittänyt. Jonna ja tilan työntekijä Katja hoitavat vuohelaa.

Jonna huokaa istuessaan keittiön pöydän ääreen, sillä arki vuohitilalla on ollut kiireistä kuttujen vohlimisen aikaan. Eikä vain vuohien takia, sillä ruuhkavuosiin on osunut muutakin.

Vuohet ovat hyvin uteliaita eläimiä ja tunkevat päänsä joka paikkaan. Kuva: Kimmo Haimi

Kuttulan rakentamisen aikoihin syntyi perheen ensimmäinen lapsi, Anton, joka on nyt nelivuotias. "Ei ollut mitään äitiyslomaa. Silloin tehtiin kuttulan pohjia, ajoin hiekkaa ja parin tunnin välein kävin imettämässä poikaa. Ruokin eläimiä ja hyssytin lasta samalla."

Kaksi vuotta sitten syntyi toinen lapsi, Anna.

Vuohetkin lisääntyivät, ja kun kuttu synnyttää, kileistä noin puolet on kuttuja ja puolet pukkeja eli uroskilejä. Suomessa ei ole totuttu käyttämään vuohenlihaa eikä sille ole ollut markkinoita, joten niin sanottuja ylimääräisiä kilejä on jouduttu lopettamaan ja viemään Honkajoelle hävitettäväksi. Siellä niistä tehdään kierrätysravinteita.

Ukkoloista pukkikilien kohtalo näin tuntui eläimen elämän ja ruuan hukkaan heittämiseltä, sillä vuohenliha on ihmisen ravitsemukselle hyvää, siinä on paljon rautaa ja proteiinia ja hyvä rasvahappokoostumus.

Ukkolat hakivat yhteistyöteurastamoa kokeilemalla eri vaihtoehtoja ja päätyivät Vainion teurastamoon. Paikallinen yritys, Lopen Mulli-express kuljettaa kilit ja vuohet sinne.

Rahtiteurastetut lihat tulevat Ukkoloille takaisin leikattuina, vakuumiin pakattuina etikettien kera ja tarvittaessa pakastettunakin. Suuren osan lihoista teurastamo myy eteenpäin halukkaille ostajille.

Karusellilypsyasemalla pystyy lypsämään sata kuttua tunnissa. Kuva: Kimmo Haimi

Vuohenlihaa ei löydy suomalaisista ruokakaupoista kovinkaan helposti, ei ainakaan kotimaista, Jonna tietää. Muualla maailmassa sitä kyllä käytetään, ja esimerkiksi Kreikassa nuorta kiliä syödään pääsiäisaterialla.

Ukkolat järjestivät kuttulaan avoimien ovien päiviä ja maistattivat vuohenlihamakkaraa ja nyhtöpukkia. "Suurin osa tykkäsi. Mutta tässä on vähän muna ja kana -efekti: ei ole kannattavaa kasvattaa lihapukkia, kun ei ole kanavaa myydä, ja jos markkinoi lihaa vaikka ravintolalle, niin tulee helposti saatavuusongelma."

Ukkolat pitivät vähän aikaa tilapuotiakin, mutta sitten voimat eivät vain riittäneet kaikkeen touhuamiseen. Nyt Jonna myy lihaa pakastimestaan sitä kysyvälle: kiliä 20 euron ja vanhempaa vuohta 10 euron kilohintaan.

Asiakkaina on sekä kantasuomalaisia että ulkomaalaistaustaisia, jotka ovat tottuneet käyttämään vuohenlihaa kotimaassaan.